Hae!

Viime viikot ovat olleet tupaten täynnä kaiken maailman käytännön tunteja, jotka ovat pääsääntöisesti olleet tokoa ja hakua, mutta myös Kokkolan raunioradalla piipahdettiin torstaina ja agilityäkin oli pintapuolisesti puolentoista tunnin verran.

Hamu kruisailemassa hiekkamontulla aiemmin keväällä.

Tokoilut olet ottanut vastaan hieman ristiriitaisin ja tietoisesti vältellyt seuraamisen opettamista, koska se aiheuttaa verenpaineeni nousua. Ehkäpä pidän siitä nyt vain taukoa ja kokoan itseni myöhemmin. Impin kanssa ei juuri olla tokoiltu, sen sijaan otin tunnille Hamun, jonka kanssa hiottiin maahanmenoja, joissa on aiemmin tavannut hieman peruttaa. Harjoiteltiin nyt istu-maahan-kaukokäskyn alkeita. Hamun kanssa on niin mukava hommailla, kun se on niin yksinkertainen ja hidas tehden kuitenkin kaiken liikuttavan tunnollisesti. Hienostihan tuo tottelee, ehkäpä Hamu onkin koiristani ensimmäinen, joka joskus tokokisoihin pääsee...

Hakuilut ovat menneetkin sitten Impin kanssa touhutessa. Se on löytää sadan prosentin varmuudella maalimiehen ja ilmaisee sen, mutta pistojen suoruudessa ja ohjeitteni noudattamisessa olisi kyllä parantamisen varaa. Impi viisveisaa siitä, mihin suuntaan minä sitä sohin. Sen mielestä minun valitsemani suunnat ovat joka tapauksessa virheellisiä tai ainakin viitteellisiä ja se luonnollisesti tietää paremmin mistä se maalimies löytyy.
En ole vielä kovin tosissani alkanut opettaa sille suoria pistoja, sillä epäilen josko se koskaan kisaamaan pääsisi lajissa, ainakin jos tottelevaisuusosuus pysyy edelleen samana. Kaikkein mukavinta lajissa on kuitenkin se, että Impi nauttii siitä ihan suunnattomasti ja on ainoa laji, jonka pariin se pyrkii innosta täristen ja vikisten :)

Raunioilla Impi meni kuin mikäkin akrobaatti. Löysi maalimiehet mainiosti, joskin sen elämän ensimmäinen umpinaisempi piilo aiheutti tytössä vähän hämmennystä. Piilo oli erään sillan jalassa olevassa kehikossa ja Impi raukka kyllä haistoi maalimiehen, mutta ei sitten ymmärtänyt missä kohtaa sitä pitäisi ilmaista. Ensi se ratkaisi asian menemällä sillan päälle haukkumaan, mutta kun ei kuitenkaan ollut ihan varma, että oliko se nyt tehokas tapa ilmaista, niin se päätti tehdä lenkin tornin ympäri ja samalla ylitti vaakatasossa olevan tikapuusillan kuin minkä tahansa rakennelman, huolimatta siitä, että tikapuut ylittivät noin parin metrin korkuisen notkelman... Itse katselin menoa rystysen valkeana ja pala kurkussa, enkä sitten tohtinut sitä alkaa huutelemaan, ettei sen keskittyminen herpaantuisi. Pienellä ohjausavulla Impi hoksasi lopulta ilmaista maalimiehen sillan alta. Kaikenkaikkiaan olin erittäin tyytyväinen sen toimintaan.

Taro aiemmin keväällä raviradalla

Taro on taas keksinyt kuinka takaluukun väliverkon ohitse pääsee ja onnistui yllättämään minut ja suurin nakkipaketin autossa. Olin ulkoiluttamassa koiria Ullavassa yhden lammen rannalla ja Hamun ollessa irti Taro odotti vuoroaan autossa. Siinä sitten taas sokeasti väliaitaan luettaen olin jättänyt neljää nakkia vaillla täyden nakkipaketin etuistuimen jalkatilaan ja tilaisuus teki tyttösestä varkaan. Laittaessani Hamun takaisin autoon, löysin Taron röyhtäilemästä tyytyväisesti takapenkiltä tyhjäksi syödyn nakkipaketin kera. Paketti oli siis sellainen kilon pakkaus ja Taro muistutti olemukseltaan enemmänkin ähkyistä marsua kuin sutjakkaa itseään.
No, mentiin sitten kotiin ja hieman pahoinvoivaksi äitynyt Taro puklaili sitten pitkin kämppää kokonaisia nakkeja. Ne tulivat sievästi pareissa ulos. Ilmeisesti Taron nakinsyöntikyky on siis rajallinen, sillä kertaalleen syödyt nakit se jätti sitten omaan arvoonsa ;)

Ainiin, Taron keppipulmiin saatiin vähän neuvoja ja ajattelin vielä koettaa verkkojen kanssa opettamista. Neuvoina oli, että en saa kiirehtiä Taron edelle ja minun tulisi tukea koiraa pitämällä kättä hieman ylhäällä. Katsotaan josko nämä neuvot veisivät meitä eteenpäin.