Kevät tekee kovaa vauhtia tuloaan, vaikka öiset lumisateet tekevätkin parhaansa, jotta entinen lumi ei sulaisi pois ja sekös minua harmittaa. Keväässä on paljon muitakin haasteita, erityisesti näillä leveysasteilla, sillä maaliskuun alussahan alkoi rauhoitus- eli kiinnipitoaika. Lohjallahan ei hirveästi metsäkanalintuja tai muita luonnon otuksia jänösiä ja jokusta peuraa lukuunottamatta liikkunut lenkkipolkujen varsilla, joten koirat saivat suhteellisen vapaasti temmeltää Vallinmontun metsissä.
Täällä sen sijaan metsoja ja pyitä on kuin puluja Turun toreilla, eikä sellaista metsälenkkiä ole tehty, etteikö niitä olisi jostain puusta pyrähdellyt kauemmas.. Paras lukema jonka olen saanut tunnin lenkiltä on peräti kahdeksan... Eihän siinä mitään, eiväthän nuo hirmuisen kiinnostuneet linnuista ole, mutta pienikin häiriö etenkin pesimäaikaan saattaa saada koppelon hylkäämään pesän. Minun omatuntooni tuollaisen aiheuttaminen tottakai kolahtaa, enkä surmin suinkaan tahtoisi että pienet poikaset jäisivät heittelle...
Ongelmaksi on siis muotoutunut koirien kunnon ylläpitäminen niin, että ne olisivat kiinni. Tällä hetkellä pyörä olisi varmaan paras vaihtoehto, mutta minullahan sellaista ei ole. Se onkin ensimmäisenä hankinta listalla, kunhan talouteni sen mahdollistaisi.
Toinen harkitsemani vaihtoehto olisi rullaluistimet, mutta ottaen huomioon rullaluistelutaitojeni tason, voidaan vaihtoehtoa pitää vähintäänkin arveluttavana. Olisi kenties tarpeen opettaa koirille ehdoton "SEIS"-käsky, jotta olisi edes jonkilaiset jarrut. Tai sitten otetaan apukuski jalan mukaan, mikä sekään ei ole kovin käytännöllinen vaihtoehto. Taron kanssa kokeiltiin viime kesänä varovasti ja kyllähän tuo hommasta tykkäsi, itseäni vain hirvitti...
Ja sitten on vielä vaihtoehto C eli juokseminen. Erittäin varteenotettava vaihtoehto sinällään ja tekisi minullekin hyvää, mutta aika paljon saan alkaa pinkomaan että saisin kaikki koirat liikkumaan riittävästi. Jos sitä kuitenkin ihan tosissaan yrittäisi, niin canicross voisi kyllä olla ihan kivaa.. Kunhan vain pururadat sulaisivat ja äreät hiihtäjät lähtisivät kesälomille...
JOS JOLLAKIN on hyviä ideoita tämän dilemman ratkaisuun, otan ehdotuksia avosylin vastaan. Juoksumattoon minulla tuskin on varaa edes käytettynä, eikä se varmaan koirien mielestä kovin viehättävä vaihtoehto ole.... Vaikka voisihan sitä käyttää ihan kunnon ylläpitämismielessä, luonnollisesti muiden aktiviteettien lisäksi.
Kevään merkkejä on muitakin, nimittäin narttujen juoksuajat. Nyt juoksee Impi, tärppipäivät on laskettu ensi viikon alkuun ja eristäminen on aloitettu. Impin juoksut ovat siksi kiitollisia, että se on erityisen tarkka tärppipäivistä, toisin kuin Taro, joka tuntuu olevan tärppipäivillä koko juoksun ajan. Hamu on jo saanut useaan otteeseen läimäytyksen käsilaukusta, kun on erehtynyt edes nuuhkaisemaan Impin peräpäätä. Mutta Hamu-parka stressaa ja kitisee koko ajan. Yöunet jäävät taas vähiin, eritoten kun Hamu kiukuspäissään pisteli kauko-ohjattavan sitruunapannan kaukosäätimen pilkkeeksi.. Sen avulla se on saatu luopumaan öisitä serenaadeistaan.
Tarolla on tuntunut olevan nyt niin huimasti energiaa, että se hyppii suorastaan seinille. Agilityssä se on ollut täysin pitelemätön, itse ehdin ensimmäisen esteen ohi, kun Taro viilettää jo kolmannella. Toisaalta mukavaa, ettei tarvitse jatkuvasti kannustaa koiraa eteenpäin, mutta saattaa olla että jossain vaiheessa menee kyllä sitten mutkatkin suoriksi. Onneksi Niina-Liina Linnan koulutus on ensi kuun lopulla, ehkäpä saisimme sieltä hyviä neuvoja tulevaisuutta ajatellen.
Keppejä on nyt treenattu ahkerasti, suurinpiirtein joka toinen päivä, mutta hieman takapakkeja on tullut. Se menee hienosti niin kauan kun verkkoja poistetaan enintään viisi, kuudes katkaisee kamelin selän ja kun se menettää tahtinsa, se ei enää oikein pääse rytmiin ja joudutaan palaamaan kaikkiin verkkoihin. Päätinkin siis ottaa uuden taktiikan harjoitteluun: poistan yhden verkon kerrallaan ja yritän vahvistaa lihasmuistia ja -kuntoa vähitellen. "Poista verkot niin pian kuin mahdollista"-treenit ovat selkeästi liian nopeat Taron oppimiselle. Jos jatkamme treenaamista kesään asti tällä tahdilla ja jos vire pysyy hyvänä, saatettaisiin päästä jo kesällä kisoihin. Se on nyt vaan maltettava mieli verkkojen poistamisen suhteen ja katsottava, jos tämä tekniikka sopisi Tarolle paremmin.
Hamukin on vähän harjoitellut keppejä, mutta sillä on ongelmana erittäin huono takaosan hallinta, joka johtaa siihen, että sen lonkat kolahtelevat keppeihin sen yrittäessä edetä reippaasti. Siltä en ole uskaltanut vielä poistaa yhtään verkkoja, vaan toivon että se vähitellen saisi itsensä vähän koottua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti