lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kepkepkep (eli taas agilitypohdintaa)

Ja taas suosikki aiheeni: miten opetetaan Tarolle kepit. No, ainakin voin sanoa, että pientä edistystä ollaan saatu aikaiseksi: Taro on nyt tehnyt kepit kuudella verkolla virheettä n. 15 kertaa peräjälkeen (kahdessa eri treenissä) ja nyt tuntuisi, että saattaisin ensi kerralla yrittää verkon poistamista.
Ja jos jotain muuta positiivista, niin Taro RAKASTAA keppejä. Suorastaan niin paljon, että se karkaa kepeille.. On ihanaa, että se pitää niistä, mutta olisi toki suotavaa, että se ehkä vähän kuuntelisi. Eli paikallaolotreenit tiedossa...
Yhdistettiin kepit putkeen ja jos mahdollista, siitä seurasi entistä enemmän vauhtia kepeille. Minä pahoin pelkään kuinka käy kisoissa kun pitäisi saada koira lähestymään keppejä hallitusti.. Mutta ei se mitään. Olen vakaasti päättänyt, että ensi kesänä mennään kisoihin ja PISTE.

Käytännöntunneilla oli kerrankin aksaa ja tehtiin pieni ratapätkä. Ongelmaksi muotoutui väärällä kädellä ohjaaminen. Tilanne oli siis sentyyppinen, että kaksi hyppyä suoraan ja sitten u-putken kauempaan päätyyn ja siitä puomille. No, loogisinta on ohjata koira putkeen vastakkaisella kädellä (kokeilin valssata, ei ehdi ja koira himmaa), mutta sehän aiheuttaa mutmutmut-kohtauksen Tarossa ja Hamussa. Eli kotitehtäväksi harjoitella eri kulmista ja eri tavoilla esteelle lähestymistä.

Vähän on alkanut pelottaa ne Niinun treenit. Toivottavasti siellä on paimenten keskellä tilaa yhdelle bassetinrotjakkeelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti