Matka jatkuu...

Tässä sitä ollaan, koulupäivät ovat nyt sitten tämän opinahjon osalta käyty.

Paljon on jäänyt käteen: oppia, ystäviä ja iloisia muistoja. Haikeaa oloa on vaikea välttää, puhumattakaan jännityksestä joka kipristelee vatsanpohjassa, kun ajatukset siirtyvät vähitellen kohti tulevaisuutta ja työuraa. Eihän sitä aina voi jatkaa opiskelua, vaikka se niin mukavaa onkin, vaan nyt olisi aika oikeasti ruveta tienaamaan oma toimeentulonsa ja näillä näkymin se tienataan trimmaamalla.

Trimmaus on tuntunut tosi omalta alalta, vaikka ihan hirmuisen taitava en vielä olekaan. Kaukana ovat villakoirien veistokselliset näyttelytrimmit, mutta halu on oppia ja perusasiat alkavat olla hanskassa. Hyvin onnistuu tasaiset ajelut ja nyppiminen. Saksienkaan kanssa en ihan käsi ole ja tähän asti on aina tullut asiakkaan mieleistä jälkeä (jos yhtä surullista väärinymmärrystä ei lasketa) ja moni on käynyt uudestaankin, jopa useaan otteeseen. Aika näyttää riittääkö rahkeet jäämään alalle, mutta yrittää pitää aina!

Koirien kanssa jatketaan harrastelua. Tavoitteena olisi päästä tämän kisakauden aikana nousemaan Taron kanssa kolmosiin, mutta nyt ollaan kisatauolla ainakin alkukesään asti, että ehdin rauhassa muuttaa ja järjestellä uuden elämänrytmin kohdilleen. Impin kanssa toivottavasti päästään mejäilemään ja kokeisiin, kenties tänä vuonna saataisiin sitten se ykköstulos. Hamukin pääsee jälkitreeneihin, mutta kokeiden kanssa ei ole kiire. Vapaa-ajalla on tarkoitus harrastaa näiden lajien lisäksi myös tokoa, etsintää ja hakua (viimeinen edellyttäen, että saadaan hakuporukka kasaan).

Nyt viikonlopun vedän henkeä ja alan sitten pikkuhiljaa laittelemaan asioita järjestykseen ja helmikuussa pitäisi päästä jatkamaan matkaa taas uusiin kuvioihin. Nyt on tavallaan takki aika tyhjä ja tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa. Muuta kuin iso kiitos kaikille, jotka olivat rakentamassa kokemuksia ja muistoja tältä kahdelta ja puolelta vuodelta!

Aina ei mee niinkuin suunniteltiin...

Oltiin Tarpulan kanssa Maalahdessa kisaamassa tämän kisakauden viimeinen kisa. Tauko onkin paikallaan, sillä ihan putkeen ei mennyt (tai siis meni putkeen kyllä, vähän useamminkin kuin oli tarvis ;) ). Tuloksena lohduttomat kaksi kappaletta HYLlyä.

No, ei tässä nyt ole syytä murheen laaksoon vaeltaa, sillä paljon oli hyvääkin radoissa:
+ Taro teki molemmilla radoilla tosi kivat lähestymiset 90 asteen kulmasta pussilta kepeille.
+ Korjasin oman ohjausvirheeni edelliseltä kakkosluokan radalta Seinäjoelta ja onnistuin tekemään aloitukseen hyvän pakkovalssin ja suomaan Tarolle reilun ohjauksen.
+ Taro oli ainakin ensimmäisellä radalla kovasti innoissaan.
+ Taro pysyi lähdössä tosi hyvin.

Mutta koska lopputulema oli mikä oli, niin on varmaan syytä  myös tukailla sitä, mikä meni pieleen:
- Eka rata puhtaasti, kunnes karkasin koiralta ja päästin sen silmistäni, mikä puolestaan johti siihen että se hyppäsi väärän esteen ja otti hyllyn. Oma moka, kuten aina.
- Edellisestä sattumuksesta johtuen Taro sai hepulit ja alkoi sinkoilla innokkaasti sinne tänne, ennenkuin malttoi tulla luokse ja jatkaa rataa.
- Kun mopo nyt oli päässyt lähtemään käsistä, niin ohjasin tarmottomasti ja haluttomasti loppuun, joka johti siihen että Taro teki sitten omat johtopäätöksensä ja minä huusin lopulta vain koiran luokse ja poistuin radalta. (EMÄMOKA!)
- Toinen rata meni ihan ok, mutta sitten muistin radan väärin ja yritin tehdä takaakierron väärälle esteelle, joka puolestaan johti siihen, että Taro sinkosi putkeen ja otti hyllyn. No, hylky olisi tullut myös siinä tapauksessa, jos se olisi mennyt sinne mihin minä ohjasin, joten kuuluu taas kategoriaan, Oma moka.
- Loppurata oli taas omalta osalta huonoa suorittamista ja tästä johtuen Taro päätti sitten suorittaa radan niinkuin hyväksi katsoi, lukiten samalla korvansa minun käskyiltäni. Taas lannistunut postuminen radalta.
- Hienot stoppikontaktit alkaa olla historiaa, Taro ei kisahuumassa ehdi pysähtyä näemmä odottelemaan. Pitäisi saada epiksiä alle, että tämä asia saataisiin kuntoon.

Eli siis, ihan saan syyttää itseäni. Vaikka myönnettäköön, että Taro ei ollut parhaimmillaan ja kahdet kisat viikossa taitaa olla sille liikaa.
Itseäni olen soimannut siitä, että olin niin lannistunut kummankin radan maalialueelle mennessä. Se on suuri NOUNOU, kun kisakaverina on motivaatioltaan ailahtelevainen koira. Minun on ehdottomasti muistettava ensi kerralla päättää rata hyvin, vaikka se olisi ottanut jo hylkäyksen tai miljoona virhepistettä. Pääasia, että koira ei tiedä tehneensä väärän radan. Nämä mokat on kuitenkin pääsääntöisesti aina minun mokiani ja huonoa ohjausta.
Vaikka sanottakoon, että radat taisivat olla kautta linjan aika kinkkisiä, sillä nollaradat olivat kiven alla likimain kaikissa luokissa ja monella radalla niitä ei tullut lainkaan. Hylkyjä tuli tosi paljon.

Opettavainen kokemus kaiken kaikkiaan ja seuraavat kisat jäänevät kesäkaudelle. Tässä välissä on hyvä keskittyä peruskunnon kehittämiseen koiralle ja treenaillakin vain harvakseltaan.

Videot näiltä radoilta jääkööt nyt pois blogista, en ole niitä itsekään vielä tarkemmin analysoinut, vaikka tarkoitus onkin.
Nyt olisi sitten vielä kolmen viikon puristus ennen valmistumista. Tämä viikko meneekin kennelvuorossa näyttöä tehden.

Seinäjoki, agility 6.1.2014: Nollavoitto ja luokkanousu + Taron upeat luustokuvaustulokset

Tänään siis suunnattiin taas Seinäjoelle metsästämään sitä viimeistä nollaa ykkösluokasta ja sieltähän se tuli. Oikein kivasti Taro kulki, mitä nyt pieniä kauneusvirheitä kuten suuria kaarteita ja hitaita ohjauksia. Olin kuitenkin erityisen tyytyväinen, kun Taro oli hyvin kuulolla ja kepeillekin tuli tosi hyvä lähestyminen.
Aikaakin jäi ruhtinaalliset 13,23s ylimääräistä, vaikka olipa ihanneaikakin melko väljä: 60s.
Tämä tulos riitti jopa luokan voittoon asti, mitalisijaa tosin hieman himmentää se, että luokassa oli vain kuusi osallistujaa ;)
Video puhukoon puolestaan:

No, kun kerran oltiin paikalle itsemme raahattu, oli se sama käydä yrittämässä saman tien kakkosluokan rataa. Kämmäsin ihan alkajaisiksi tutustumalla rataan väärin, joka kostautuikin sitten radalla kieltona toiselle hypylle. Olin myöhässä ohjauksessa ja lisäksi vieläpä tuli kokeiltua sitten sellaista ohjausta, jota ei pahemmin ole treeneissä kulutettu. Eli merkitään "Harjoiteltavaa"-listaan. Taro oli koko radan tosi levoton ja huonosti kuulolla. Sinkoili valtavia kaaria ja kepeillekin tultaessa oli mentävä ensin tsekkaamaan tuomari, joka soppelisti seisoi keppien ja puomin välissä. No, tästäkin tulee siis kohta yllämainittuun listaan: häiriöhenkilöt keppien läheisyydessä. Täytyy myöntää, etten itsekään ollut ihan tarpeeksi kärppänä  ja olin myöhässä melkein joka ohjauksessa.
Yliaikaa tuli rutkasti +13,88s. siinä sättäillessä ja ihmettelin kun ihanneaika olikin 45s. eikä 54s., kuten rataantutustumisessa olin ymmärtänyt. Melko tiukka ihanneaika siis. Mutta hylkyä ei kuitenkaan tullut, mikä positiivista!

Tässä video siitäkin. Ja kisakampauskin unohtui kohentaa ja tavaramerkiksi muodostunut otsahiusten sipominen pois silmien edestä pääsi taas kuvioihin ;)

Seuraava etappi olisikin sitten Maalahden kisat viikonloppuna. Niiden kisojen jälkeen olisi tarkoitus pitää sitten kisatauko ja jatkaa sitten taas eteläisessä Suomessa kisailua joskus kevään ja kesän aikan.

Muuten onkin joululoma sujunut rauhallisissa merkeissä, lähinnä opinnäytetyötä ja muita kouluhommia pakerrellen. Reenailemassakin on toki käyty, mutta harvakseltaan.
Loman kohokohta oli ehdottomasti Taron kennelliitolta saapuneet luustokuva tulokset: Lonkat A/A, kyynäret 0/0 ja polvilumpioluksaatiotestikin oli siis 0/0. Tässä teille vielä ihailtavaksi Tarpukan luustokuvat:

Oikea kyynär 0

Vasen kyynär 0

Lonkat A/A

Ainoa harmillinen löydös oli pieni spondyloosimuutos  Taron ensimmäiessä selkänikamassa. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi että tällä ei ole mitään merkitystä Taron harrastekäyttöön, eikä todennäköisesti tule sitä koskaan vaivaamaan. Hän huomautti, että olisikin ihme jos 5-vuotiaalla koiralla ei muutoksia olisi ja että jos koira olisi kuvattu perinteisen kaavan mukaan 2-vuotiaana, muutosta tuskin olisi ollut. Merkkasin koukun kuvaan punaisella nuolella.

Eli toisin sanoen voimme huoletta jatkaa agilityharrastusta :)

Seinäjoki, agility 8.12.2013 + Match Show 6.12.2013

Taas oltiin koettamassa taitojamme Taron kanssa agilitykisoissa Seinäjoella. Ilmoittautumiset oli hyppyradalle ja agiradalle. Ensimmäisellä radalla tuomarina oli Minna Väyrynen ja agilityradall Hilpi Yli-Jaskari.

Hyppyradalla Taro puhkui intoa ja sain oikeasti pistää töppöstä toisen eteen, että pysyin sen vauhdissa. Alku meni ihan mukavasti, mutta kun tultiin putkelta Taro ampaisi kuin tykin suusta ja ensimmäisen keppivälin läpi tekemään yhden riemukaarroksen. Onneksi se ei matkalla kuitenkaan suorittanut omia esteitä ja palasi kohtuullisessa ajassa takaisin ruotuun. Vähän tökerö valssi tuli keppien jälkeen, koska halusin varmistella keppejä menemällä niiden vasten puolta. Muulta osin rata oli ihan hyvä, ei suurempia kommervenkkejä tullut. Itse en hirveästi pitänyt tuosta pussin jälkeen tulleesta käännöksestä, koska se on suorastaan hieman vaarallinen koiralle.
Ehdittiin kaikesta huolimatta ihanneajan sisään ja tulos oli siis 5vp. ja aika -2,26s. Tällä tuloksella sijoituttiin neljänsiksi.



Agiradalla meillä oli sama ongelma kuin hyppärillä. Osasyynä saattaa olla myös vihreät kepit vihreällä pohjalla, osasyynä ohjaukseni, jonka tein eri tavalla kuin treeneissä. Pitää vain kokeilla ja testailla, kuinka saataisiin tuo putki-kepit homma niin, että tekisin samalla tavalla aina treeneissä.
Toinen pikku ruttu ohjauksessa tuli tuohon takaaleikkaukseen jonka tein pussille. En tajunnut Tarolle kertoa, että olen vaihtanut puolta ja edelliseltä radalta se oli oppinut että rata jatkuu vasemmalle. No, pikku vikoja. Olin tyytyväinen, että sain sen tuossa lopussa putkeen, joka oli A:n alla, koska se on ollut meille aina vähän haastavaa, kun Taro on kovin innoissaan tuosta A:sta :)

Lopputulemaksi 5vp. ja aika -4,91s. Loppusijoitus oli kolmas, joten ei tarvinnut ihan tyhjin käsin lähteä vaan saatiin lahjakortti Peten koiratarvikkeeseen, ruusuke ja suklaalevy, joka tosin katosi matkaseurueeni parempiin suihin. Kiitokset Janitalle videoinnista!



Seuraava etappi onkin sitten tammikuun alussa kisat Seinäjoella ja vielä arvuuttelen, että lähtisinkö myös Maalahden kisoihin, jossa olisi tarjolla peräti kolme agilityrataa sitä seuraavana viikonloppuna.

Oltiin perjantaina myös mätsäreissä pyörähtämässä Impin ja Hamun kanssa. Impille PUN ilman sijoitusta, mutta Hamu kipusi jopa BIS3-sijalle asti sinisten kehän ykkössijoituksen kautta. Kovin oli köyhät palkinnot, mutta meillä oli kehässä ihan mukavaa. Kehän jälkeen tuomari tuli sanomaan, että tarkoitus oli ollut sijoittaa Impi BIS-kehään, mutta hänellä oli mennyt koirat sekaisin ja hän olikin vahingossa sijoittanut Hamun. Eipä tuo mitään. Kovin oli köyhät palkinnot, mutta tulipahan käytyä.

Ammattimaisin ottein, hieno venytys ;)
(c) Sanna-Mari Kangas

Agility, Oulu 24.11.2013: Luvan päähän kakkosluokasta

Tänään suunnattiin Taron kanssa kohti Oulua, jossa siis kolmen viikonlopun kisaputki sai päätöksensä agilityn merkeissä. Halli oli hiekkapohjainen "kuplahalli", hämärä ja erittäin kaikuva.

Ensimmäisestä radasta napattiin perinteisesti hylly. Taro oli ihan vallaton, eikä ottanut käskyjäni kuuleviin korviinsa.  Pieni kivi lensi jaloistani Taron eteen ennen neljättä estettä ja siitä tuli tahtirikko, Taron luullessa sitä namipalaksi. Tämä kostautui omalla ohjausvirheenäni, jonka johdosta Taro sitten hyppäsi muurin keppien sijaan ja tästä hylky. Muuta este suoritettiin ihan onnistuneesti, mutta sitten tulikin keinun jälkeen oma ajatusvirhe, kun myöhästyin valssista keinulla ja sitten se oli menoa. Taro viiletti putkeen ja teki siinä vähän omia kuvioita, ennenkuin palasi ruotuun....  Kuuluttajakin innostui huutamaan Taron riemuitellessa mikrofoniinsa kannustavan "FIUUUU!":n. Mutta video kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:



No, toisella radalla joka olikin ensimmäinen hyppyratamme lyhyen kilpauramme aikana, tehtiinkin sitten vähän parempi suoritus. Nolla virhepisettä ja LUVA. Rata oli muuten mukavan vauhdikas, mutta kepeille lähestyminen oli tosi haastava, noin 180 asteen kulma hypyn jälkeen. Päätin ottaa käännöksen pitkäksi, jotta saan suoristettua keppien sisäänmenoa. Taro suuntasi jo hieman menoaan kutsuvaan putken suuhun, mutta korjasi sitten näpsäkästi ja suoritti kepit hyvin. Muita murheita ei radalle sitten oikeastaan tullutkaan.. Ja taas videota pukkaa:



Seuraava etappi onkin parin viikon päästä Seinäjoella. Katsotaan saataisiko se SERT sieltä matkaan :) Kiitos Krisselle videoinnista!

Agility Seinäjoki 16.11.2013: Ensimmäinen LUVA plakkarissa.

Kisaputki jatkoi nyt järjestyksessään kolmansissa agilitykisoissa Seinäjoella, Lakeuden Agilityharrastajien järjestämänä. Tuomarina toimi Martti Salonen.

Ensimmäinen rata tuli tosi äkkiä, kun varauduin tulemaan kisapaikalle puolta tuntia ennen ilmoitettua ajankohtaa. Oli kuitenkin jäänyt huomiotta pikkupräntti aikataulussa, jossa ilmoitettiin että kisaa voitaisiin aikaistaa enintää puoli tuntia arvioidusta alkamisajasta. Ja kun olin kisapaikalla klo 10.15, niin rataantutustuminen alkoi 10.30.  Siinä sitten sinkoilin sinne sun tänne. Rata ei tuntunut mahdottomalta, mutta kun siinä hirveässä kiireessä ei ehtinyt edes ottaa lämmittelyhyppyjä ennen rataa, niin oli pakka vähän hajalla radalle lähtiessä.

Jätin Taron ensimmäisen esteen taakse ja lähdin kohti aiottua starttipaikkaani, mutta kun käännyin Taroa katsomaan oli se siirtynyt radan laidalla istuvien kehätoimitsijoiden luokse. No ei siinä sitten mitään, Taro aloitti kyllä kutsustani radan, mutta olikohan se kolmas hyppy kun Tarolta lähti mopo käsistä ja se teki parit kurvit ennen kuin jatkoi minun kanssani etenemistä. No, kun sain sen taas ruotuun jatkettiin ihan ok:sti kolme-neljä estettä, mutta kun päästiin keppejä edeltävälle hypylle, Taro lähti ilmeisesti oman ohjausvirheeni ja tuomarin läsnäolon houkuttelemana se lähti tuomarin jalkoihin hetkeksi pyörimään... No, kunhan se  taas tuli kuulolle, jatkettiin rata jotakuinkin loppuun. Saldona siis 15 vp, josta 5 yliteystä ajasta ja 10 kahdesta kiellosta. Lisäksi opin, että jatkossa tulen aina ajoissa koepaikalle, että ehdin valmistautua paremmin..

Pari tuntia sitten viivyteltiin siellä kehän laidalla ja katseltiin muita säkäluokkia. Toisen startin rataantutustuminen alkoi 12.30, sekin siis puolikkaan tuntia etuajassa. Nyt Taro oli paremmin kuulolla, tosin meinasin itse kämmätä ja ottaa hylyn heti alkuunsa, kun lähdin juoksemaan hihna ja panta vielä kädessä. Viime hetkellä ennenkuin Taro ehti hypätä ensimmäistä estettä viskasin hihnan taakseni. Onneksi tajusin, sillä olisi kyllä ollut niin surkea syys saada hylky! Taro tuntui tosi kivalta ja suoritti koko radan mukavalla otteella. Ainoastaan takaaleikkaus putken jälkeen olevalle hypylle aiheutti pienoisen tahtirikon, mutta ei onneksi virhepisteitä. Erityisesti mieltä lämmitti hyvä lähestyminen kepeille ja niiden puhdas suoritus. Lopputulokseksi 0 vp ja LUVA. Aika oli -5,72s eli 39,28s (ihanneaika siis 45s). Täytyy sanoa, että kyllä mieltä lämmittää!, eritoten kun päädyttiin oikein palkintojen jakoon asti sijalle 3!

Nyt jatketaan kisaamista vielä ensi viikonloppuna Oulussa, jonka jälkeen on parin viikon kisapaussi ennen Seinäjoen kisoja 8.12. Teoriassa olisi mahdollista nousta kakkosiin näissä kisoissa, mutta ei nuolaista ennenkuin tipahtaa ;)

Jälleen agikisoissa: Pietarsaari 9.11.2013

Taron kisaura sai jatkoa, kun käytiin pyörähtämässä Pietarsaaressa agilitykisoissa. Parantamisen varaa jäi tälläkin kertaa, mutta kokonaisuutena jäi käteen kuitekin hyvä fiilis ja lupauksia tulevaan. Tuomarina meillä oli Sari Mikkilä, joka ei turhia jaaritellut alkupuheessaan.

Hamu ja possunkorvat.

Ensimmäinen rata oli ohjauksiltaan ihan mukavan simppeli, ei suuria kommervenkkejä tai konnankoukkuja. Taro oli kuin duracell-pupu konsanaan heti lähtöalueelle saavuttaessa. Siinä sai juosta kyllä ihan hyvällä tahdilla, että pysyi koiran vauhdissa. Homma kosahti siinä vaiheessa kun tultiin putkelle, jonka jälkeen oli kaareva lähestyminen kepeille. Taro ei katsonut minuun päinkään vaan ampaisi suoraan a-esteelle, joka sattui vieläpä olemaa samalainen kuin kotikentällä eli erityisen mieluinen. No, eipä siinä sitten sen kummenpaa kuin koira pois väärältä esteeltä ja jatkamaan rataa. Hyvää tässä oli se, etta Taro teki tosi nätit kepit heti perään, eikä tehnyt omia johtopäätöksiään enää loppuradasta. Mutta agilityssä tuloksen saaminen on pienestä kiinni ja koiran omista reittivalinnoista napsahtaa armoton HYL tulostauluun.

Impi

Seuraava rata olikin sitten vasta 2,5 tuntia myöhemmin. Vaikka hallissa oli viitisentoista astetta lämmintä, Taro oli tauolla hieman kylmissään huolimatta uudesta Back on Track-talvimanttelistaan, jonka hankin sille alkaneen kisauran kunniaksi. Sillä oli myös BoT:in makuualusta, mutta näistä luksustuotteista huolimatta se kääriytyi lämmittelemän takkini alle nukkumaan. Siinä se torkkui pari tuntia ennenkuin oli aika taas lämmitellä uutta rataa varten. Tästä sattumuksesta viisastuneena päätin, että seuraaviin kisoihin ottaisin mukaan kevythäkin ja lämmikkeitä.

Taro Pietarsaaren kisapaikalla...

Huolimatta huolellisesta lämmittelystä ja alkuverkasta, ei Taro saanut enää itseensä niin paljon virtaa kuin ensimmäiselle radalle. Kenties se stressasi myös hieman suurta koiramäärää. Rata oli melkolailla sama kuin ensimmäisellä kerralla, mutta käännettynä peilikuvaksi ja jotkin esteet olivat vaihtaneet päikseen paikkaa. Taro meni kyllä ihan näpsäkästi sinne mihin ohjattiin, kunnes putken jälkeen se meinasi hypätä muurin. Sain sen onneksi kutsuttua pois ennen kuin se suoritti väärän esteen, josta olisi tullut taas hylätty suoritus. Olin kuitenkin ehtinyt juosta jo liian lähelle keppejä ja hätäinen ohjausyritys kariutui, jonka seurauksena Tarolle kielto kepeiltä. Eikun uusiksi lähestyminen ja jatkettiin matkaa. Tällä kertaa puhtaasti suoriutuen, vaikka yliaikaakin ehti napsahtaa meille noin 1,5 sekuntia. Lopputulema oli siis 5 ratavirhepistettä ja n. 1,5 aikavirhepistettä. Tulos se on sekin ja se riitti siinä kisassa 5. sijaan lopputuloksissa.

Impi-rouva sai hepulit ja villitsi Hamunkin kaahailemaan

Oppia ikä kaikki! Jos Kokkolan kisoissa opittiin ohjaamaan tarkasti oikeaan päähän putkea (joka onnistuikin tosi kivasti sitten Pietarsaaressa), niin nyt opittiin sitten että putken jälkeen ei saa kuski kiirehtiä vaan rauhassa odottaa ja ottaa koira taas hanskaan ennen seuraavaa estettä. Lisäksi opittiin että jos A-este on näköpiirissä, niin on järkevää pyrkiä ohjaamaan koira hieman liikaa varmistellen kuin häiskäistä suunnilleen oikeaan suuntaan. Kolmas hyvä oppi oli se, että ei enää oteta startteja niin että niiden väliin jää hillitön odotusaika.

Seuraavana häämöttääkin sitten Seinäjoen kisat, jotka ovat 16.11. Tänään lähti ilmoittautumiset myös Oulun kisoihin 24.11 sekä Seinäjoelle 8.12. Siinä onkin riittämiin tälle vuodelle.

Ja kuten voitte huomata, kameran optiikka palasi huollosta. Pelittää se jo paljon paremmin :)

Taro ja rakkaimmista rakkain vinkupallo :)