Treenejä ja uusia silmäpareja

Kauan odottamani pentujen kaksiviikkoispäivä saapui - ja rintamalla ei mitään uutta. Eli ehkäpä tästä eteenpäin päästään helpommalla. Kaksi viikkoa on toki toinenkin rajapyykki, sillä noin kahden viikon ikäisinä pentujen silmät aukeavat. Tänään aukesi Kafilla. Muut odottavat vielä. Laidan kuvia jahka saavat ensin tutustua uuteen aistiinsa. Salamavalot saattavat täräyttää pahasti uusille sarveiskalvoille.

Taro pääsi taas treenailemaan agilityä Maijan opastuksella. Harjoiteltiin keppejä ja este + puomi yhdistelmää. Kauhistuin taas todellisuuteen, että käsissä on kontaktivirhekoira. Sellainen on tähän asti ollut aivan silkka mahdottomuus, kun harrastekaverina on  ollut sellainen otus kuin Impi, joka tekee hitaasti ja varmasti. Saa nähdä montako hyllyä tulee vielä kisoista kerättyä, ennenkuin haaveiltu AVA-titteli ehkä joskus saavutetaan. Saapa nähdä. Kepit menivät pienen muistelun jälkeen taas mukavasti. Eiköhän nekin vielä joku päivä luonnistu ilman verkkoja :) Ja niin, minut on kuulemma hyväksytty Lägin jäseneksi. Nyt pitäisi vain kerätä rahat että saa maksettua jäsenmaksun.  Mutta nyt sienestämään 8)

Tilanne vakiintuu

Ensimmäisen viikon epäonni tuntuu jääneen taakse (puun koputus) ja loput neljä pentua ovat  todella reippaita ja runsaalla ruokahalulla varustettuja. Yksi pennuista, Vilu, on kyllä osoittanut jo tietynlaista luonteenlaatua, sillä se yleensä hakeentuu omaan rauhaansa johonkin nurkkaan, mutta auta armias kun Impi saapuu paikalle. Sitten se kiljuu hädissään, että missä mamma ja heittäytyy avuttomaksi. Muut kolme pysyvät tiiviisti yhdessä ryppäässä.

Impikin tuntuu rauhoittuneen, vaikka olikin hermostuneen oloinen vähän pari päivää Sysin kuoleman jälkeen. Nyt kun olen vältellyt pentujen turhaa käsittelyä, se on varmaan saanut taas asiat järjestykseen. Punnitukset teen aamuin illoin ja isoin pennuista (Hamu) on jo yli kilon painoinen! Se tosin onkin sellainen, että ei poistu nisältä, ennekuin viimeinenkin maitotilkka on turvallisesti sen vatsalaukussa.

Taro on toiminut nyt kaksi päivää sienestysapulaisena. Eilen olimme ystäväni Annin kanssa kolme tuntia metsässä ja Taro päivysti lähiympäristössä tarkkailen jokaista vastaantulijaa. Loppuvaiheessa senkin vauhti vähän hidastui alun säntäilyn jälkeen. Joskin saimme tänään todeta löydettyämme sadunomaisen suppilovahveroapajan, että Taro ei juuri kunnioita himoitsmiamme sieniä. Se syöksähteli tavalliseen tapaansa pitkin poikin kaataen osan hennoista sienistä. Onneksi saimme nekin kuitenkin talteen ja saaliiksi jäi (noin 2x5 metriä kokoiselta alueelta) hieman vajaat 1400 grammaa. Nyt onkin edessä sienien perkaus. Eilen pyöräytimme vielä melkoiset sienipiirakatkin, joiden voisin sanoa onnistuneen mainiosti! 

Sysinkin polku päättyi alkumetreillään

Tänään, hieman ennen kahta päättyi Sysin taivallusta tämän maan kamaralla. Lupaavasta edistyksestä huolimatta, oli yli kahden vuorokauden kestänyt syömättömyys liian kova isku pienelle pennulle. Sysi henkäisi viimeiset henkäyksensä sylissäni. Ehkäpä epäonnemme vihdoin kääntyy ja pystymme saattamaan jäljellä olevat neljä hienoa pentua läpi lapsuutensa. Jos ensi viikko sujuu, voi alkaa vähitellen luottaa tulevaan.

Vaikka nämä viimeiset puolitoista viikkoa ovat koetelleet uskoani elämään ja pakottaneet nöyrtymään luonnon raakuuden alle, on minun järjissä pysyäkseni yritettävä löytää ne arjen pienet ilot suuren surun keskellä. Tänään tunsin iloa, kun kävimme aamulla treenaamassa nopeasti kentällä Taron ja Maijan kanssa, tapahtui verkkokeppiharjoittelussa viimein pienimuotoinen läpimurto. Toiselle puolelle keppejä ei tarvinnut jättää enää kuin kahdet verkot ja Taro pujotteli ne tyylikkäästi. Edistymme hitaasti, mutta varmasti.

On myös Impiä kiittäminen. Se on ehkä parhain äiti maailmassa. Viimeiseen asti, se hoiti kuolevaa pentuaan parhaansa mukaan. Nyt se antaa kaikkensa näille neljälle tulevaisuuden toivolle. Ja hyvin ne kasvavatkin. Isoin painaa jo 750 grammaa, mikä on yli tuplat syntymäpainostaan. Kyllä se aurinko meidänkin risukasamme joskus löytää. Sen on pakko.

Menetyksen tuskaa ja toivoa tulevasta

Piki menehtyi tänä aamuna seitsemän aikoihin. Myöhemmin ruumiinavauksessa sillä todettiin synnynnäinen vika ruuansulatuksessa, jonka takia ruoka ei liikkunut mahalaukusta suolistoon. Tehtävissä ei olisi ollut mitään. 

Sysin tilanne on hieman helpottunut reilun kahden tuskaisen vuorokauden jälkeen. Tänään se onnistui kakkaamaan, joka poisti mahdollisuuden siitä, että sillä olisi ollut sama vaiva kuin Pikillä. Pari tuntia tämän jälkeen, se oli ilmeisesti saanut kylliksi voimia saamastaan sokerivedestä ja pienestä tilkasta maitoa, että meni jo itse imemään. Heikonlainen Sysi vielä on, joten annan sille käsiruokintana lisämaitoa, kunnes olen varma, että se pärjää itse imemällään ravinnolla. Toivotaan, että suoli lähtee toimimaan ja pikkuinen saa toisen mahdollisuuden. 

Tilanne epävarma

Huoleni senkun kasvaa. Sysin vointi vaikutti parantuneen hetkeksi, kun se sai pienen papanan tuherrettua ja tilkan maitoa juotua. Näin iltaa kohti tilanne heikkeni jälleen. Ei auta kuin pitää se lämpimänä ja yrittää saada se nielemään hieman vettä, jottei nestehukka iske. Pelkään pahinta. Myös Pikin ruokahalussa on nyt havaittavissa epätasaisuutta. Välillä se juo todella kernaasti, välillä se ei maistakaan. Sen paino hinautuu muita hitaammin ylös. Voi kun tämä olisi jo ohi...

Toiseksi pienen tiitiäinen pulassa

Tämä aamu oli kyllä harvinaisen ahdistava. Punnituksessa huomasin, että yksi tyttösistä, Sysi, ei ollut saanut lisäpainoa laisinkaan. Lisäksi se oli väsynyt ja kivulias. Seurailin pari tuntia, mutta edistystä ei tapahtunut. Soitto eläinlääkärille, jolta ohjeiksi antaa sokerivettä ja yrittää liukastaa topsilla peräsuolta. Ei auttanut. Lähdettiin käymään vastaanotolla. Sai nesteytystä ja lääkettä, joka supistaa suolta. Nyt vain odotellaan ja toivotaan parasta, sillä jos tämä ei nyt auta, ei auta mikään, sillä silloin on todennäköisin vaihtoehto suolisolmu, jolle taas ei voida tuonikäisellä pennulla tehdä mitään. :(

Pennuille lempinimet

Kuvassa pennut siis ylhäältä alas: Sysi, Hamu, Kafi, Vilu, Noki ja Piki.

Impin ruumiinlämpö tasaantui ja kyse oli ilmeisesti vain synnytyksen jälkeisestä hienoisesta kuumeilusta. Myös pikkutyttönen, josta kannoin huolta hitaamman kasvun takia, oli saanut yön ja tämän päivän aikana kirittyä sisaruksiaan, joten huoli senkin osalta varmasti helpottuu.

Tänään kehittelin lapsosille lempinimet siksi ajaksi, kun ne viettävät kanssamme täällä aikaa. Koin suuria vaikeuksia keksiä sopivaa teemaa, mutta koska tahdoin jollekin pennuille nimeksi Noki, niin sitten kehittelin hienoista mustien/tummien asioiden teemaa kytkökseksi. Tytöistä tuli siis Kafi, Vilu ja Sysi. Kafi tulee, kuten arvella saattaa sanasta kahvi. Ensin meinasin antaa sen nimeksi Kaffi (kahvi islanniksi), mutta koska muut nimet ovat nelikirjaimisia ja Kafi on helpompi lausua. Vilu taas on viroksi varjo ja Sysi tuli seurannaisena sanasta süsi, joka tarkoittaa viroksi hiili. Ja sysi on toki käytetty sana suomenkielessäkin mustan yhteydessä. Poikien nimet ovat siis Noki, Piki ja Hamu. Noki ja Piki suoraan suomesta, mutta Hamu on unkaria ja tarkoittaa tuhkaa.

Olen nimiin suhteellisen tyytyväinen, kun sain niihin tuon paljon pitämäni nelikirjaimisen muodon, sekä edes jonkinlaisen teeman. 

Virallisia nimiä vielä pyöritellään ja mietitään. Pentueen kirjaimeksi tulee Y ja niistä tulee Humisevan Harjun-alkuisia. Yksi vaihtoehto on Beatlesien kappaleita, joita löytyy Y-alkuisina jokunenkin. Saa nähdä saammeko pidettyä mitään teemaa.