Menetyksen tuskaa ja toivoa tulevasta

Piki menehtyi tänä aamuna seitsemän aikoihin. Myöhemmin ruumiinavauksessa sillä todettiin synnynnäinen vika ruuansulatuksessa, jonka takia ruoka ei liikkunut mahalaukusta suolistoon. Tehtävissä ei olisi ollut mitään. 

Sysin tilanne on hieman helpottunut reilun kahden tuskaisen vuorokauden jälkeen. Tänään se onnistui kakkaamaan, joka poisti mahdollisuuden siitä, että sillä olisi ollut sama vaiva kuin Pikillä. Pari tuntia tämän jälkeen, se oli ilmeisesti saanut kylliksi voimia saamastaan sokerivedestä ja pienestä tilkasta maitoa, että meni jo itse imemään. Heikonlainen Sysi vielä on, joten annan sille käsiruokintana lisämaitoa, kunnes olen varma, että se pärjää itse imemällään ravinnolla. Toivotaan, että suoli lähtee toimimaan ja pikkuinen saa toisen mahdollisuuden. 

Tilanne epävarma

Huoleni senkun kasvaa. Sysin vointi vaikutti parantuneen hetkeksi, kun se sai pienen papanan tuherrettua ja tilkan maitoa juotua. Näin iltaa kohti tilanne heikkeni jälleen. Ei auta kuin pitää se lämpimänä ja yrittää saada se nielemään hieman vettä, jottei nestehukka iske. Pelkään pahinta. Myös Pikin ruokahalussa on nyt havaittavissa epätasaisuutta. Välillä se juo todella kernaasti, välillä se ei maistakaan. Sen paino hinautuu muita hitaammin ylös. Voi kun tämä olisi jo ohi...

Toiseksi pienen tiitiäinen pulassa

Tämä aamu oli kyllä harvinaisen ahdistava. Punnituksessa huomasin, että yksi tyttösistä, Sysi, ei ollut saanut lisäpainoa laisinkaan. Lisäksi se oli väsynyt ja kivulias. Seurailin pari tuntia, mutta edistystä ei tapahtunut. Soitto eläinlääkärille, jolta ohjeiksi antaa sokerivettä ja yrittää liukastaa topsilla peräsuolta. Ei auttanut. Lähdettiin käymään vastaanotolla. Sai nesteytystä ja lääkettä, joka supistaa suolta. Nyt vain odotellaan ja toivotaan parasta, sillä jos tämä ei nyt auta, ei auta mikään, sillä silloin on todennäköisin vaihtoehto suolisolmu, jolle taas ei voida tuonikäisellä pennulla tehdä mitään. :(

Pennuille lempinimet

Kuvassa pennut siis ylhäältä alas: Sysi, Hamu, Kafi, Vilu, Noki ja Piki.

Impin ruumiinlämpö tasaantui ja kyse oli ilmeisesti vain synnytyksen jälkeisestä hienoisesta kuumeilusta. Myös pikkutyttönen, josta kannoin huolta hitaamman kasvun takia, oli saanut yön ja tämän päivän aikana kirittyä sisaruksiaan, joten huoli senkin osalta varmasti helpottuu.

Tänään kehittelin lapsosille lempinimet siksi ajaksi, kun ne viettävät kanssamme täällä aikaa. Koin suuria vaikeuksia keksiä sopivaa teemaa, mutta koska tahdoin jollekin pennuille nimeksi Noki, niin sitten kehittelin hienoista mustien/tummien asioiden teemaa kytkökseksi. Tytöistä tuli siis Kafi, Vilu ja Sysi. Kafi tulee, kuten arvella saattaa sanasta kahvi. Ensin meinasin antaa sen nimeksi Kaffi (kahvi islanniksi), mutta koska muut nimet ovat nelikirjaimisia ja Kafi on helpompi lausua. Vilu taas on viroksi varjo ja Sysi tuli seurannaisena sanasta süsi, joka tarkoittaa viroksi hiili. Ja sysi on toki käytetty sana suomenkielessäkin mustan yhteydessä. Poikien nimet ovat siis Noki, Piki ja Hamu. Noki ja Piki suoraan suomesta, mutta Hamu on unkaria ja tarkoittaa tuhkaa.

Olen nimiin suhteellisen tyytyväinen, kun sain niihin tuon paljon pitämäni nelikirjaimisen muodon, sekä edes jonkinlaisen teeman. 

Virallisia nimiä vielä pyöritellään ja mietitään. Pentueen kirjaimeksi tulee Y ja niistä tulee Humisevan Harjun-alkuisia. Yksi vaihtoehto on Beatlesien kappaleita, joita löytyy Y-alkuisina jokunenkin. Saa nähdä saammeko pidettyä mitään teemaa.

Omistautunut äiti

Impi on osoittautunut varsin esimerkilliseksi äidiksi, ehkäpä vähän liiankin. Se ei lähde pentuhuoneesta hetkeksikään, ellen väkisin vie sitä ulos. Ulkona se tekee pikapikaa tarpeensa ja kiirehtii takaisin sisälle. Olen hieman huolissanikin, kun tuntuu, ettei se muista edes juoda ja syöminenkin onnistuu vain jos käyn sille ruuan viemässä paikanpäälle. Ruoka kuitenkin tuntuu maistuvan - onneksi. Käyn tasaisin väliajoin tarjoamassa Impille vettä, vaikka sillä onkin vesikuppi pentuhuoneessa ja näyttää siltä, että se juo vain tarjottaessa.

Olen aavistuksen huolissani Impin ruumiinlämmön noususta. Seurailen tilannetta. Päivän aikan pennut olivat kasvaneet n. 20 g kukin, joten ilmeisesti ainakin maitoa on saatu.

Impin pennut syntyneet!

Monen illan vartomisen jälkeen, päätti Impi, että tänään on hyvä päivä synnyttää. Ja niinpä se sitten teki. Äherrys alkoi puolen päivän jälkeen ja loppui vasta seitsemän aikaan illalla. Tuloksena seitsemän suloista pentua, joista yksi suloinen uros syntyi kuolleena. Tein parhaani sen virvoittamiseksi, mutta mikään keino ei enää auttanut. Illalla se sai hautapaikan ystäväni Maijan kodin lähestöltä. Nyt jatkamme eteenpäin reippain mielin näiden kuuden suloisen karvakorvan kera. Kolme urosta ja kolme narttua, jotka ovat toinen toistaan suloisempia. Impi-raukka on ponnistuksiensa uuvuttama ja Taro taas toisaalta mustasukkainen ja toisaalta utelias. Kaikki on tähän mennessä mennyt hyvin. Nyt vain toivotaan parasta, että asiat sujuvat vastedeskin.

Tuntematon sisustaja

Talossa tapahtuu kummia. Olen ollut koirien kanssa nyt yksinäni (miehen ollessa Pyhäjoella töissä) täällä muutaman päivän vartomassa Impin synnytystä. Kun olen sitten poikennut kahvilla naapurissa tai pyykkituvassa, on tapahtunut merkillisiä asioita. Vaikka olen varma, että varmistin portin keittiön ovella olevan kiinni ja valojen suljettuna talosta, palattuani Taro on keittiössä ja osa valoista päällä. Kenkiä on siirrelty ja joogamatto pitkin pituuttaan lattialla. Ehkä omituisin asia, mitä täällä on tapahtunut on se, että yksi tyynyistä oli mystisesti vaihtanut paikkaa sängyn päältä tietokonetuolille. Muuten olisin epäillyt itseäni, mutta muistan juuri aamulla laittaneeni tyynyihin uudet päälliset ja asettaneeni ne sitten takaisin sängylle. Yksi oli kuitenkin nyt jollain mystisellä tavalla joutunut tuolille. Joko koirani ovat jollain kehittyneemmällä tasolla älykkyydessään tai täällä käy joku ylimääräinen. 

Selkäpiitä karmii kummassakin tapauksessa. Myös työkalut ovat liikkuneet paikalta toiseen, vaikka kaappi on sekä lähtiessäni, että palatessani kiinni. Ehkä kävelen unissani ja siirtelen tavaroita muistamatta sitä? Pitänee virittää jonkinlainen videokamera kuvaamaan. 

Impi alkaa olla jo niin pyöreä, että se pitää kantaa portaista alas ja nostaa autoon ja autosta pois. Metsälenkeillä se töpöttää tasaisesti eteenpäin, välillä kadoten johonkin pusikkoon. Laskettuun päivään on viisi päivää, joten kyllä niiden pian luulisi syntyvän...