Hyvä treeni, parempi mieli

Eilen tuli lähdettyä treenaamaan hallille, kun koirat eivät tuntuneet pysyvän nahoissaan kotioloissa. Itsellä on ollut hieman uupumusta koulutehtävien huikean määrän kanssa ja ajattelin, että jos ehkä sitä jotain pientä voisi koettaa tehdä, mitään kovin ihmeellistä en kuitenkaan jaksaisi.
No, sattuipa sopivasti, että seitsemältä lopettanut ryhmä oli juuri aikeissa kerätä kyhäämänsä radan pois saapuesasni paikalle. Säästin heidät siltä vaivalta ja kiirehdin sanomaan, että jättäkää esteet ihmeessä paikoilleen. Rata koostui parista putkesta, viidestä hypystä, A:sta ja renkaasta.

Päätin tehdä rataa improvisoiden ja muutin jatkuvasti sen kulkua, lähinnä harjoitellakseni omaa liikehtimistäni radalla. Tuntui uskomattoman hyvältä, että koirat suorastaan lensivät radalla ja tekivät tosi uutterasti hommia. Taron kanssa harjoiteltiin takaaleikkauksia, koska ne ovat hieman aiheuttaneet ongelmia, kun Taro ei osaa lukea (tai oikeastaan minä en osaa viestittää) oikeaa kääntymissuuntaa kun jäänkin sen taakse. Eilisen perusteella tunsin taas pientä toivonkipinää kilpailemisen aloittamisen suhteen, sillä koin siinä rataa tehdessäni sen sellaisen "flow"-efektin, kun kaikki vain toimii ja kumpikin, sekä koira että minä, tiedämme minne olemme matkalla.

Hamu oli kaikessa vitsikkyydessään suorastaan riemastuttava, kun se oikein taitavana agilitykoirana suoritti esteet nopeasti ja näppärästi, joskaan lainkaan kuuntelematta minun ohjeitani.. Suoritettuaan näppäränä ratansa, se tuli luokseni perin tyytyväisenä itseensä vaatimaan palkkiota.
Renkaankin osalta sillä on selkeästi alkanut vähitellen välähtää ja se suoritti sen pari kertaa ihan kivasti. Sen hyppykapasiteetille tosin minikoossakin rengas on iso hyppy, eikä viitsitty hirveästi mennä sen jaksamisen rajoille.

Impikin vaikutti iloiselta, kun kerrankin tehtiin jotain vauhdikasta sen sijaan, että hiottiin tokoliikkeitä ja eteni normaaliin nähden reippaasti. Ja kyllähän minä hieman tokoliikkeitäkin sitten lopuksi otin, harjoittelin seuraamista peilin kanssa, niin etten katsonut koiraan. Ihan kätevä systeemi.

Hamukin on alkanut oppia seuraamisen alkeet, kontakti pysyy hyvin, mutta vielä se on kovin taipuvainen poikittamaan ja otankin siksi toistaiseksi kohtuu lyhyitä pätkiä. Pitänee taas raahata videokamera mukaan treeneihin :)