Täytyy taas kiittää onneaan, että omistaa kaksi niin suloista koiraa kuin Impi ja Taro. Ne ovat uskollisesti vierelläni, vaikka välillä onkin vaikeaa. Viimeaikaiset huolet omasta mielenterveydestä hieman elpyvät kun karvaturrit istuvat vierellä ja koettavat piristää. Ne saavat minut ainakin ylös sängystä aamulla, ettei päivä mene hukkaan. Onhan koirista pidettävä huolta, vaikka välillä ei niin ruusuisesti menekään. Kiitos siitä, rakkaat oliivit.
Ilmoitin koirat elokuun alussa järjestettävään näyttelyyn Poriin ja nokkelana matemaatikkona olin laskenut, että 38+32=50, jota se ei tietenkään ole. Sitten mulle eilen soitti näyttelyilmoittautumisista huolehtiva ihminen ja sanoi naurahtaen, ettei ihan näin halvalla näyttelyyn päästä. Luonnollisesti kävin sitten laittamassa lisää rahaa, jahka kotiin pääsin.
Tänään ajattelin viedä koirat hiekkamontulle juoksemaan, että pääsevät nekin vähän pois tästä kämpästä. Otan kameran mukaan niin voin ottaa niistä vähän uusia kuvia.
Tässäpä tämä tällä erää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti