Huhhuh, tässä ollaan taas menty sellaista haipakkaa, ette ole koneella paljon ehtinyt oleilla. Nyt kumminkin keräsin kamppeeni ulkoilmaan (parvekkeelle) ja istahdin blogin ääreen.
Aloitetaan loogisessa, kronologisessa järjestyksessä. Eli Tarolla alkoi juoksu, joten Hamu lähti lomailemaan veljensä luo Turenkiin. Ilmeisen hyvin on mennyt, sillä Kati, Ekan omistaja, on laittanut minulle viestiä ja soitellut, eikä suurempia ongelmia ole ollut. Sen lisäksi, että Kati suostui ottamaan yksinkertaisen ystävämme hoitoon, teki hän minulle toisenkin karhunpalveluksen, aloitti Hamun mejätreenit. Ja kas kas, pikku mies yllätti, olemalla lajissa perin pätevä :) Melko tuoreella jäljellä olivat ilmeisesti harjoitelleet, mikä on aloitteluun ihan hyvä. Sain itsekin viimein ostettua pakasteverta, jota käyn proiskimassa tänä viikonloppuna johonkin Lohjan metsiin ja kokeilen kuinka meidän leidin tehtävästä suoriutuvat. Olisi nimittäin tuo ev taippari ihan tuossa kulman takana, eli sikäli olisi viimein epäilemättä ihan hyvä aloittaa harjoitukset...x)
Eilen likat olivat taas Soilen hellässä huomassa, sillä välin kun itse viipotin kovaa vauhtia kohti Kannusta, pääsykokeet tarkoituksenani. Tarollahan on perinteisesti aina juoksu, kun mennään Soilelle, mutta onneksi hänen ei tarvinnut pitää kaksikkoa kuin yhden päivän, 12 tuntia, kun jätimme neidit sinne aamukymmeneltä ja ilta kymmeneltä oltiin jo matkalla kohti Lohjaa. Soilen nuorimmainen, Aida, oli päättänyt kesken kaiken, että neidit saavat nyt luvan tulla sisälle ja lähtenyt viemään koiria remmeissä itsenäisesti sisälle. Onneksi Timo ja Soile olivat paikalla, ja päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että jos koiria lähdetään siirtämään, sovitaan asiasta ensin vanhempien kanssa. Siispä tytöt takaisin tarhaan, uljaiden urhojen tavoittamattomiin ja näin vältyttiin uudelta Taron ja Hulin väliseltä rakkaustarinalta. On nimittäin ilmeisesti tarkoitus, että Taro tekisi ihan rotupennut seuraavasta juoksusta, joten nyt ei ole sopiva hetki rakkauslapsille.
Minä siis matkasin tällä välin Kannukseen pääsykokeisiin. Hirmuisesti jänskätti, kun en tiennyt mitä oli tuloillaan, mutta loppujen lopuksi kaikki meni kutakuinkin hyvin. Haastattelussa olin hieman varpaillani, kun toinen haastattelija vaikutti sen vakavamieliseltä (käsittäkseni hän on käytännönpuolen opettaja), mutta kylläpä hänkin sitten viimein hymyilemään suli, joka rauhoitti omaa mieltäni. Eläintenkäsittelykokeessa jouduin leikittämään valkeaa paimenkoiraa, Taikaa ja täytyy myöntää, että suoritukseni oli jokseenkin jännittynyt, onneksi Taika oli yhteistyökykyinen ja suostui leikkimään kanssani ja vieläpä istui käskystä. Lopuksi tuli arvioida koiran yleiskuntoa, josta ilmeisesti suoriuduin hyvin. Nyt ei sitten kuin odottelemaan, josko kesäkuun puolivälissä kopsahtaisi hyväksymiskirje postilaatikosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti