Ollaan koirien ja naapurin Rami-nimisen koiran kanssa käyty nyt muutaman kerran Lappersissa olevalla isolla hiekkamontulla. Koirat ottavat vapaana juoksemisesta kaiken irti. Impi nyt pysyttelee suhteellisen lähistöllä, mutta Taro viipottaa kuin viimeistä päivää ympäri soramontun pohjaa jahdaten kiihkoisan haukun säestyksellä paikallisia pääskyjä. Jos perässä juoksemisesta ei ole apua se kipuaa hiekkakasan päälle ja yrittää ottaa linnut kiinni lennosta. Lintujen onneksi - yksikään ei ole vielä jäänyt Taron hampaisiin. Jonkinlaisen kalutun siiven se tosin löysi toissa päivänä, jota sitten ylpeänä kanteli ympäriinsä, ikäänkuin olisi itsensä saalistama.
Kun sitten tulee liian kuuma Taro tulee seuraamme suurehkon lähdelammen rannalle ja käy vilvoittautumassa. Uinnista se ei liioin välitä, mutta Ramin perässä on hauska pomppia matalassa vedessä. Viime kerralla se putosi kivien päältä veteen ja muistutti uinnin jälkeen märkää kapista rottaa. Vesihepulihan siitä tuli ja koira sinkoili auringonottajien lomassa kuin pieni ohjus edes takaisin.
Impin mielestä keli on vähän turhan kuuma, joten ylimääräistä energiaa se ei juuri jaksa kuluttaa ja pysytteleekin turvallisen etäisyyden päästä laukustani, jossa usein pidän varmuuden varalta mukana nakkeja. Silmä kun vain välttää niin on karvainen naama murtautunut pussille. Rikoksen tullessa julki se rohmuaa niin paljon kuin mahdollista nakkeja suuhunsa ja poistuu syömään niitä sivummalle jääden taas tarkkailemaan tilaisuutta uuteen iskuun.
Huomattuani kuinka pirteä Taro on ohuessa kesäkuosissaan, tekisi mieleni tehdä samat Impille - joskin siihen tarvittaisiin konetta ja se taas ei pitkällä tähtäimellä ole kovin terveellistä petitin turkille. Katsotaan jos kuumat kelit jatkuvat ja on pakko tehdä asialle jotain.
Treenaamaan ei hirveästi olla päästy, mutta toivottavasti pian päästään jatkamaan täydellä teholla. Taro on vauhdikas itsensä radalla ja jaksaa edelleen juosta putkissa silkasta riemusta. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti