Tervakoski KV 28.8.2011

Lähdettiin Taron kanssa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä kello 02.22 kohti Hämeenlinnaa, lopullisena päämääränä Tervakoski. Tavattiin siis kahdeksan aikoihin aamulla Hämeenlinnan asemalla, minä, Suvi ja Kati, jonka autolla pääsimme näyttelypaikalle.

Olimme suhteellisen ajoissa, joten onnistuimme asettumaan mukavasti tuomarikopin taakse varjopaikalle, jossa oli suhteellisen kuumalla ilmalla mukavan vilpoista ja rauhallista, vieläpä ihan kehää vastapäätä. Vasta puoli yhden maissa päivällä alkoi kehät. Eka (HH You're The One) sijoittui hienosti PU3:ksi napaten itselleen toisen SERTinsä. Tarokin esiintyi mukavasti ja sijoittui PN2 saaden SERTin ja vara-CACIBin.


Tuomarina oli mukava nainen nimeltä Elfriede Heidecker Itävallasta ja hän tuumaili Tarosta seuraavaa:
"Feminine bitch with correct head and expression. Acceptable topline&tailset. Enough chest. Well angulated. Acceptable front. Nice coat. Moves well."


Eli ihan tyytyväisiä ollaan :) Seuurava etappi onkin sitten varmaankin Tuuloksen ryhmänäyttely. Kuvia Tervakoskelta myöhemmin.

Uusia maisemia ja hyviä uutisia

Olen täysin unohtanut kertoa blogiin hyvistä uutisista, joita saimme heinäkuussa Hamun sydänultrassa: reikä kammion ja valtimon välillä oli umpeutunut, eikä eläinlääkärin onnistunut kuulostella minkäänlaista selvää sivuääntä. Helpotuksellani ei ollut rajoja, kun sain kouraani paperin, jossa Hamu todettiin terveeksi :)

Impin pentue on saanut hyvän näyttelyvuoden alle: kolmella neljästä on jo SERT takataskussa, Kafilla jopa kolme kappaletta! Seuraava SERTin metsästys meidän perheellämme on edessä elokuun lopulla, kun suuntaamme kohti Tervakoskea Taron kanssa. Mukaan tulee myös Eka, Hamun veli omistajansa Katin kanssa.

Ainiin, valmiiksi jo onnittelut Impin penskoille, joiden syntymäpäivä on 26.8. jolloin mittariin paukahtaa yksi kokonainen vuosi! Ja onhan tuo Hamu kasvanut!



Arki on muuttanut meillä muotoaan melkoisesti muuton myötä. Asumme nykyään Keski-Pohjanmaalle sijoittuvassa kylässä nimeltä Kälviä, joka kuuluu kuntaliitoksen myötä Kokkolan kaupunkiin (Kokkolaan on matkaa noin 20 kilometriä). Kälviälle me muutimme siksi, että se sattuu sopivasti sijaisemaan 25 kilometrin päässä Kannuksesta, jonne pääsin opiskelemaan eläintenhoitajaksi kennelpuolelle.
Koulu alkoikin ja viikko on ehditty tutustumaan uusiin kuvioihin. Koirien kanssa ei ole vielä ehditty paljon tehdä, vasta ensimmäinen arvio, jonka pohjalta tarkkaillaan edistymistämme. Otin Impin tähän kokeeseen ja sain hyvää palautetta; jollain aiemman vuosikurssin opiskelijalla oli ollut aikoinaan petitti, jota ei oltu saatu motivoitua sitten millään. Onneksi Impi osoitti opettajillemme suuren kulinaarisen taipumuksensa ja käyttäytyi loistavasti.
Ainoa suurempi kritiikki tuli siitä, että koulutan koiraani hätäisesti. No, onneksi tämä ei ollut minulle kovin suuri uutinen, olen saanut samansuuntaista palautetta aiemminkin Maijalta.. Eli ei muuta kuin rauhoittuminen ja syvään hengitys.

Kämppä on saatu kutakuinkin valmiiksi ja pihakin aidattua. Pari näpsäystä on siis paikallaan:


Viherkasvieni määrä on huimasti noussut tuosta, mutta täällä tuntuu aurinkoiset päivät olevat kortilla, joten laitetaan näitä "nättejä kuvia". Eikä meillä tosiaankaan ole aina ruusuja pöydällä, mutta kun kerrankin niitä oli niin olihan se ikuistettava :)



Pihalla pääosin istuskellaan, haukutaan naapureille ja eritoten naapurin kissoille, joita täällä on paljon. Mutta kylläpä eritoten Hamu ja Taro ovat nauttineet omasta pihasta ja eritoten iltaisin ne järjestävät usein pienimuotoisen shown naapurien lapsien ihasteltavaksi.


Sitten vielä ihanaiset ja tuoksuvaiset naapurini. Olen jo valkannut suosikkini ;) He laiduntavat ilmeisesti kesät tuossa parin kymmenen metrin päästä alkavalla laitumella.

Kotisivut auki

Viimein pahasti myöhässä sain kotisivut päiväjärjestykseen. Päivittelen niiden tiedot ajatasalle pikkuhiljaa. Tervetuloa siis :)

http://www.sariannajunnila.net/oliivielamaa

Kesämeininkejä ja muuttoa

Koulun alkuun ei ole enää kuin vajaa kuukausi ja kamat alkaa olla aika hyvin pakattuna. Tällä hetkellä tuuraillaan Soilen koirahoitolalla kaksi viikkoa ja omien turrien lisäksi seurassamme on noin 20 koiraa, vähän enemmän tai vähemmän riippuen päivästä. Koirat ovat sopeutuneet laumaan hyvin ja siinä missä Impi on joutunut hieman löysäämään nutturaansa, on Taro tullut hieman ulos kuorestaan. Hamu pyörittelee naisia ja naiset sitä. Eli kaikenkaikkiaan tilanne on oikein auvoinen.

Ennen tänne tuloa käytiin vielä tekemässä viimeiset treenit Lägin kentällä. Koirat ovat tuntuneet hyvältä ja Hamukin on onnistunut omaksumaan hieman agilitydraivia ja harjoittelee tällä hetkellä keinua. Impin ja Taron draivit riippuvat paljonkin siitä, ovatko ne syöneet ennen treenejä ja kuinka kuuma on. Kuumuutta olemme kierrelleet viimeiseen asti menemällä aniharvain tai yömyöhään kentälle, kun aurinko ei paista sinne.

Mutta siis, mutta lähenee ja nyt eteläistä aikaa on käytettävissä enää kaksi viikkoa, jotka menevät pitkälti täällä hoitolalla ja muuttaessa. Sen verran tulen vielä elokuussa piipahtamaan etelässä, että tulemme Tervakosken kansainväliseen näyttelyyn Taron kanssa. Toivotaan parasta, että sieltä onnistuisi kaapaisemaan toisen SERTin sille :)

Epäviralliset agilitykilpailut, Nummela 27.6.2011

Eilen illalla huomasin, että Hiiden Haukut järjestää epäviralliset agilitykilpailut Nummelassa ja päätin ryhtyä toimesta tuumaan, onhan Impi tuntunut taas aika hyvältä treeneissä ja toiveeni sen toimimisesta kilpailuissa olivat korkealla. Tarolle puolestaan teki hyvää päästä harjoittelemaan taas kisatilanteita, tällä kertaa ei-aidatulla kentällä.

Taron luokka mini-möllit alkoi kuuden jälkeen. Osallistujia oli yhteensä seitsemän ja rata oli ihan looginen, sisältäen muutaman valssi/takaaleikkauspaikan (itse päätin suorittaa Tarolle turvalliseen tapaan valssaten). Taro toimi kuin unelma. Se eteni reippaasti, ei tökkinyt mihinkään esteelle ja tästä huumaantuneen ohjasin sen liian myöhään puomille ja se ehti jo suunnata toisessa suunnassa olevalle esteelle. Onneksi se ei kuitenkaan ehtinyt hypätä sitä ja sai vain puomilta kiellon. Loppurata sujui sitten kuin tanssi ja sainpa loppusuoralla pistää ihan kunnolla töppöstä toisen eteen. Se kannatti, sillä Taro teki toisiksi nopeimman ajan -17,52 sekuntia ihanneajasta (60s). Ottaen huomioon, että siinä ehdittiin jo hömppäillä puomilla, niin ei voinut kuin olla tyytyväinen. Lisäksi minua suuresti ilahduttaa puhtaat suoritukset muurilta ja pituudelta, jotka ovat toisinaan tökkineet treeneissä. Viiden virhepisteen kera aika riitti kolmanteen sijaan. Taro sai pikkuluita ja vinkulelun, joka testattiin ja hyväksi todettiin heti kisapaikalla. Toista starttia en ottanut, koska ajattelin, että parempi tehdä yksi rata kunnolla.

Impin rata olikin sitten yksi murheen kryyni. Se tuntui verkatessamme tosi hyvältä ja aktiiviselta, mutta heti kun lähtölupa annettiin, se heittäytyi täysin korvattomaksi ja meinasi kieltää heti ensimmäiselle esteelle. Vaivoin se teki muutaman esteen puhtaasti, kunnes tultiin kepeille. Impi otti väärän sisäänmenon, joten otettiin alusta. Sitten meni taas pari estettä juuri ja juuri hyväksytysti, kunnes meinasin unohtaa yhden esteen radalta. Otettiin sekin sitten huonolla lähestymisellä. Loppurata taisi mennä kutakuinkin puhtaasti, mutta tuskaisen hitaasti. Tuntui kuin olisi pystyyn kuolleen lehmän kanssa radalla kirmannut. En jäänyt edes odottamaan tuloksia, sen verran harmitti heikko suoritus. No, tästä opin sen, että sen kanssa jatketaan epävirallisissa, kunnes hyvä kisavire löytyy. Itseäni hämmensi miniluokan suhteellisen suuren oloiset esteet. Impi on pari milliä minirajan (35cm) alapuolella ja minun mittailuni mukaan esteet olivat ainakin 5 senttiä sitä korkeampia. En periaatteesta hypytä treeneissä koskaan korkeutta, mutta isot hypyt veivät kyllä Impistä veronsa. Lisäksi esteiden välimatkat olivat pitkiä (radan pituus oli 170 metriä), ihanneaika ykkösluokan mineille oli 65 sekuntia, joka kyllä mielestäni riitti, mutta sanotaanko, että itsellä oli kyllä suihkun paikka kisojen jälkeen, sen verran tuli hölkkäiltyä jo rataantutustumisessa, saatika sitten radalla. Lisäys: Kävin katsomassa Hiiden Haukkujen sivuilta katsomassa kisaavien tulokset. Eivät ne ilmeisesti sitten niin huonosti menneetkään. Oltiin neljänsiä, 10,22 virhettä, joista tuon 0,22 ylitetystä ajasta.

Tämän päivän muistikirjamerkinnät:
- Taro ok.
- Impi (ja ohjaaja) kuntokuurille
- pidempiä treeniratoja

Ainiin, Hamukin on edistynyt treeneissä ihan kivasti. Se teki A-esteen ensimmäistä kertaa ja suoriutui siitä erinomaisesti. Ensimmäinen koirani, joka todella menee täysiä A:n ja puomin. Estepuolella tehtyä pienellä esteellä jo hieman kiemuraisempia ratoja. Hyppytekniikassa on hiomista, rimoja tippuu aika paljon. Päätin varastaa Krissen kotitehtävän orava-istunnan harjoittelun myös Hamulle, jospa se lisäisi takajalkojen lihashallintaa.

Paska reissu mutta tulipahan tehtyä

Viikonloppuna oli Kotka KV ja mehän lähdimme koko konkkaronkka sinne Impille CACIBia hankkimaan. Saatuani tietää etukäteen ketä meitä vastaan kilpaili, en ollut liikekannalla kovin liehuvin lipuin. Onneksi ystäväni Anni lähti seuraksemme, jotta saatiin kaikki koiruudet mukaan. Näyttelypaikalle löytäminen vei hetken, kun kuljimme navigaattoritta ja ajo-ohjeista ei meinannut saada selvää.
Perille kuitenkin päästiin ja koko show meni kuten käsikirjoituksessa luki. Impi oli PN2 ja sai Vara-Cacibin. Hiphei. Vara-Cacib on yhtä tympeä palkinto kuin vara-SERTikin. Hintaa ruusukkeelle tulikin sitten melkein 120 euroa. Mutta kiitokset vielä Hildelle, joka handlasi tyttöset kehässä!
Kafi palkittiin arvosanalla ERI, mutta tuomarin mielestä koiran rintakehä ei ollut vielä kyllin kehittynyt, joten SA jäi harmillisesti saamatta.



Impin arvostelu: "Erittäin hyvä tyyppi. Feminiininen. Kaunis pää ja ilme. Erinomainen kaula ja ylälinja. Edestä voisi olla suorempi. Erinomainen karvalaaatu. Hyvät kehon mittasuhteet. Erittäin hyvin kulmautunut ja hyvät liikkeet."

No, käytiin ostamassa vähän koiranruokaa ja lähdettiin puolentunnin paikallaolon jälkeen takaisin Lohjalle. Mitäpä siellä notkumaan. Täytyy sanoa, että olen varsin tyytyväinen päästessäni muuttamaan pohjoisempaan, näkee vähän senkin suunnan koiria. Kotka oli tällä erää kesän viimeinen näyttely, ainakin Impille. Trimmasin sen lyhyeksi heti kotiin päästyämme ja jään odottelemaan uuden turkin kasvamista. Impi vaikuttaa perin helpottuneelta, etenkin kuumilla keleillä. Katsotaan jos sitten näiden nuorempien kanssa käydään jossakin vielä. Seuraava etappi on joka tapauksessa Hamun sydänultra.

Tulevaa

Tänään tuli postista napakka kirjekuori, joka sisälsi ilahduttavan ilmoituksen: "Sinut on valittu opiskelemaan Keski-Pohjanmaan maaseutuopistoon"! Liihottelin pilvissä aina työpäiväna alkuun asti, kunnes selvisi, ettei Kannuksessa tällä hetkellä ole kämppiä tarjolla. Onneksi kuitenkin selvisi, että Kälviässä, n. 25 kilometrin päässä koulusta on tarjolla asuntoja. Ajatelkaas! Vain 100 euroa nykyiseen vuokraan lisää ja mahdollisuus olisi muuttaa omakotitaloon vuokralle! Ah, ihana pohjoinen halpoine asuntoineen! Hannu lupasi huomenna soittaa ja mahdollisesti käydä katsomassa paikkoja. Täytyy vain toivoa, että niihin saa viedä eläimiä.

Mutta siis, tämä tarkoittaa, että vaikutan elokuun tietämillä Keski-Pohjanmaalla, joten saapas nähdä millaisia mahdollisuuksia se tuo tullessaan. Mitä pohjoisempaan mennään, sitä vähemmän koiria on näyttelyissä ja agilityssä, joten meilläkin saattaa olla mahdollisuus pärjätä. Tällä hetkellä harkinnassa Seinäjoki KV, sekä Jyväskylän kaksi KV-näyttelyä loppuvuodesta. Katsotaan mihin päädytään :)