Mistähän sitä alkaisi...?

No, viime päivitys näyttää olleen maaliskuulla ja se on ollut harkittua. Erinäisistä syistä en kirjoittanut tänne merkittävimpiä tapahtumia, mutta nyt voin vapaasti avata suuni. Eli, olin hiihtoloman jälkeen työharjoittelussa Tampereella ja asuin ystäväni Soilen luona Kangasalla ja luonnollisesti Oliivit matkustivat sinne myös. Minä kävin päivisin kokeilemassa työntekoa eräällä studiolla (joka sittemmin osoittautui epäonnistuneeksi kokeiluksi) ja koirat olivat sen ajan maalla. Tarolla oli juoksu ja pyrkimyksistämme pitää se erossa uroksista huolimatta, kävi Tarolle vanhanaikaisesti. Kaksi kuukautta myöhemmin, vapun jälkeisenä päivänä syntyi viisi pientä, oksettavan söpöä karvaturria. Värit eivät olleet ihan mitä odotimme: pikimusta, suolapippurin ja riistan sekoitusruskea, sekä kolme kermanväristä. Kaksi työttä ja kolme poikaa ja kaikilla oli pieniä valkoisia merkkejä. Pentujen isä siis on valkoinen kääpiösnautseri. Täällä vähän kuvia. Nimesin pennut seuraavasti: Lati (vaalea narttu), Liira (musta narttu), Peso (ruskea uros), Ropo (vaalea uros) ja Cedi (vaalea uros). Nykyään Lati on Luna, Ropo on Fedja ja Peso on Wertti. 

No, pennut kasvoivat, löysivät uudet omistajat ja nyt ne on jo luovutettukin. Toistaiseksi siis kaikki on hyvin. Taro trimmattiiin ja nyt se näyttää kapiselta rotalta, kun sei ei ollut pentujen takia käyttänyt energiaa uuden turkin hankkimiseen. Tissit alkavat olla jo aika pienet ja lihaakin on taas luiden päällä, kun ei ole enää pentuja imemässä. Huomenna toivon mukaan sitten päästään ekan kerran treenaamaan sitten äitiysloman. 

Impi on toiminut opettavaisena ja vähän kärttyisenä tätinä pennuille, vaikka kyllä se onneksi niiden kanssa heltyi leikkimäänkin. Pian alkaa sama rulianssi alusta, ainakin toivottavasti. Kuten alunperin suunnittelin, Impi on nyt astutettu - ja ihan puhdasrotuisella petitillä (Mirepoix's Sid Vicious on sulhonsa nimi). Nyt on siis meneillään kolmen viikon jännitysaika, että tuliko se kahdesta astumisesta kantavaksi. Pidän teidät ajan tasalla. 

Ainiin. Unohdin mainita. Punkkaamme nykyään koirien kanssa Lohjalla.

Tässä kenties kaikki viimeaikaiset pähkinän kuoressa :)

Turbomotorisoitu Impi

Oltiin viime sunnuntaina treenaamassa Lohjalla ja yllätyksekseni Impi oli melkoinen vauhtipeto. Tuollaista nopeutta en ennen ole sillä havainnut. Ehkä se johtui siitä, että olin tuntia aiemmin trimmannut ne loskakelien takia vähän lyhyempään turkkiin. Kenties sillä oli normaalia kevyempi olo tai jotain x) 

Taro oli nopea oma itsensä ja teki tasaisen varmaa työtä, vaikka välillä koettikin päästä vahemmällä. Ihan tyytyväinen olin senkin suorituksiin :) Ensi kerralla voisi kokeilla taas verkkokeppien kanssa harjoittelua.

Minä työharjoittelussa - koirat maalaislomalla

Olen nyt kolmen viikon työharjoitteluperiodilla Tampereella. Tampere ei sinällään ole kovin tuttu paikka, mutta onneksi sain majoituksen ystäväni luota, jonne sain onneksi koiratkin mukaan. Siinä missä minä käyn päivisin töissä, saavat koirat maalaismaisemaa ja mielenlepoa roppa kaupalla. Koirakavereitakin riitti, kun sattui olemaan ensimmäisellä viikolla hiihtolomaviikko ja ystäväni pyörittämä koirahoitola täynnä väkeä. Taisipa olla parhaina päivinä 23 koiraa talossa, joista kaksi oli minun ja viisi talon omaa väkeä. Tarolla oli juoksu, joten jouduimme eristämään ne matkailuautoon, joka toimi pääsijaisena tukikohtanamme. Loppuajasta saivat tytötkin liittyä koiraseurueeseen ja alun epäilykseni Impin myötämielisyydestä isoja koiria kohtaan osoittautui aiheettomaksi, kun tyttö pysyi hyvin sovussa likipitäen kaikkien karvakorvien kanssa.

Impin sulho on nyt valittu ja varmistettu: Perlean Fifty-Sixty kavereiden kesken Urmas. Komea nuorukainen koira onkin ja nyt vain odotellaan Impin juoksua, jotta päästään itse asiaan. Toivottavasti olisi sitten kesään mennessä tulossa minioliiveja :) Pidän teidät ajan tasalla.

Impille pentuja

Nyt olen viimein päättänyt teettää Impille pentuja. Uroskin on jo valmiiksi katsottuna, mikäli vain uroksen omistaja suostuu. Eilen olimme koirapuistossa ja luulin, että kaikki oli kuin normaalisti, kun nuoret uroskoirat saivat terävät huomautukset käytöstavoista, mutta sitten tuli Tipsu-niminen valkea pikkupystykorva, joka osasi lähestyä Impiä tämän arvon mukaisesti. En tiedä mitä se Impin korvaan kuiskutti, mutta heti oli äksynkin neidin polvet vetelinä. En tiedä onko kyse juoksun jonkinlaisesta esiasteesta, mutta minun on seurattava tilannetta, jottei astutus mene sivu suun meidän kohdallamme. 

Tarkoitus oli, että saisin käyttää koirieni kasvattajan kennelnimeä pennuilla, mutta en ole vielä saanut urokselle hyväksyntää tai minkäänlaista vastausta. Pidän teidät ajan tasalla, mikäli pääsemme pian hommiin. ;)

Taro Messarissa 12.12.2009

Kuva: © Tania Torvinen

Juu, eli vietiin Tarpaani sitten koettamaan onneaan vuoden 2009 Voittaja-näyttelyyn. Tuloksena EH, enpä enempää uskaltanut toivoakaan Porin H:n jälkeen. Taro sekoili esiintymisessä ja päätti, ettei sen häntään saa koskea. Joten se vääntelehti kuin aladoobi tuomarin ja handlerin käsissä. Ajattelin antaa sille aikaa vähän aikuistua ja kokeilla sitten ensi kesänä kuinka tuo näyttelyonni silloin suosisi.

Luonnetestissä Lohjalla

Impi oli näyttämässä kyntensä Lohjalla ja saikin ihan mainiot tulokset. Pisteitä kertyi peräti +205. Tässä osa-alue tulokset:

Toimintakyky +2 (kerroin 15) Hyvä
Terävyys +3 (kerroin 1) Kohtuullinen ilman jäljelle jäävä hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 (kerroin 10) Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 (Kerroin 10) Kohtuullinen
Hermorakenne +1 (Kerroion 35) Hieman rauhaton
Tempperamentti +3 (kerroin 15) Vilkas
Kovuus +3 (kerroin 8) Kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3 (kerroin 15) Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +2 Laukauskokematon

Impin rinnalla saisi kuulemma moni palveluskoira hävetä ;) Saa nähdä miten käy Taron kanssa kun sen kanssa päästään sinne asti x) Tarosta puheen ollen. Se on ilmoitettu tämän vuoden Voittaja näyttelyyn Messukeskukseen. Kovin hyviä tuloksia en siltä odottele, mutta toivotaan, että menee paremmin kuin Porissa. Ainakin ollaan sisätiloissa. 

Taro yks vee

Eli näin alkuun voinen onnitella Taroa vuoden täyttymisestä mittariin. Ei aikaakaan kun se on jo agilityssäkin kisaikäinen, joskin epäilen, että se ei ole siihen mennessä ihan kisakuosissa, kun harjoittelu sen kanssa on ollut turhan vähäistä. No, toivottavasti Salon Tassut -seura saa treenitilat jostain jotta koiraa saataisiin vähän eteenpäin. Toivottavasti Maijan ja Taron yhteistyö sujuu mutkattomasti, sillä näillä näkymin hän ohjannee Taroa kisoissa, kun minä olen ainakin toistaiseksi niin kädetön, etten pysy millään otuksen vauhdissa. Eikä minulla ehkä ole tuo harrastelu niin tavoitteellista kuin Maijalla ;)

Impi on vähitellen palaamassa treenarien kantaan ja olemme nyt pari kertaa käyneet harjoittelemassa Tassukalliolla. Pientä ruostetta on suorituksissa, mutta paljon reippaampi se on ainakin, joten toivottavasti saadaan kisoihinkin vähän tempperamenttia, jotta saataisiin joskus se toinen nolla ja ehkä joskus noustaisiin jopa kakkosiin. Siellä tuskin menestystä niitetään, mutta saapa nähdä, mihin tulevaisuus heittää.

Edellä mainittu kovanaama todisti, ettei se ole mikään kotitossukka. Olimmepa kerran tapamme mukaan hiekkamontulla juoksemassa ja Impi katosi omille teilleen. Sitä ei kuulunut pitkiin aikoihin ja välillä kävin jopa Opistolla viettämässä aikaa, kun otusta ei vain kuulunut. Sitten parin tunnin päästä kun menin katsomaan, siellä Impi tulee alas rinnettä verisenä ja tuore jäniksen puolikas hampaissaan. Melkoinen metsästäjä tuo Impi, eikä suotta ole koiraa jalostettu jäniskoiraksi. Ei sitä tiedä, että jos agilityn jälkeen alettaisiin metsäkokeita kokeilemaan :) Ei sitä tiedä vaikka siitä tulisi oikein käyttövalio joskus.