Turbomotorisoitu Impi

Oltiin viime sunnuntaina treenaamassa Lohjalla ja yllätyksekseni Impi oli melkoinen vauhtipeto. Tuollaista nopeutta en ennen ole sillä havainnut. Ehkä se johtui siitä, että olin tuntia aiemmin trimmannut ne loskakelien takia vähän lyhyempään turkkiin. Kenties sillä oli normaalia kevyempi olo tai jotain x) 

Taro oli nopea oma itsensä ja teki tasaisen varmaa työtä, vaikka välillä koettikin päästä vahemmällä. Ihan tyytyväinen olin senkin suorituksiin :) Ensi kerralla voisi kokeilla taas verkkokeppien kanssa harjoittelua.

Minä työharjoittelussa - koirat maalaislomalla

Olen nyt kolmen viikon työharjoitteluperiodilla Tampereella. Tampere ei sinällään ole kovin tuttu paikka, mutta onneksi sain majoituksen ystäväni luota, jonne sain onneksi koiratkin mukaan. Siinä missä minä käyn päivisin töissä, saavat koirat maalaismaisemaa ja mielenlepoa roppa kaupalla. Koirakavereitakin riitti, kun sattui olemaan ensimmäisellä viikolla hiihtolomaviikko ja ystäväni pyörittämä koirahoitola täynnä väkeä. Taisipa olla parhaina päivinä 23 koiraa talossa, joista kaksi oli minun ja viisi talon omaa väkeä. Tarolla oli juoksu, joten jouduimme eristämään ne matkailuautoon, joka toimi pääsijaisena tukikohtanamme. Loppuajasta saivat tytötkin liittyä koiraseurueeseen ja alun epäilykseni Impin myötämielisyydestä isoja koiria kohtaan osoittautui aiheettomaksi, kun tyttö pysyi hyvin sovussa likipitäen kaikkien karvakorvien kanssa.

Impin sulho on nyt valittu ja varmistettu: Perlean Fifty-Sixty kavereiden kesken Urmas. Komea nuorukainen koira onkin ja nyt vain odotellaan Impin juoksua, jotta päästään itse asiaan. Toivottavasti olisi sitten kesään mennessä tulossa minioliiveja :) Pidän teidät ajan tasalla.

Impille pentuja

Nyt olen viimein päättänyt teettää Impille pentuja. Uroskin on jo valmiiksi katsottuna, mikäli vain uroksen omistaja suostuu. Eilen olimme koirapuistossa ja luulin, että kaikki oli kuin normaalisti, kun nuoret uroskoirat saivat terävät huomautukset käytöstavoista, mutta sitten tuli Tipsu-niminen valkea pikkupystykorva, joka osasi lähestyä Impiä tämän arvon mukaisesti. En tiedä mitä se Impin korvaan kuiskutti, mutta heti oli äksynkin neidin polvet vetelinä. En tiedä onko kyse juoksun jonkinlaisesta esiasteesta, mutta minun on seurattava tilannetta, jottei astutus mene sivu suun meidän kohdallamme. 

Tarkoitus oli, että saisin käyttää koirieni kasvattajan kennelnimeä pennuilla, mutta en ole vielä saanut urokselle hyväksyntää tai minkäänlaista vastausta. Pidän teidät ajan tasalla, mikäli pääsemme pian hommiin. ;)

Taro Messarissa 12.12.2009

Kuva: © Tania Torvinen

Juu, eli vietiin Tarpaani sitten koettamaan onneaan vuoden 2009 Voittaja-näyttelyyn. Tuloksena EH, enpä enempää uskaltanut toivoakaan Porin H:n jälkeen. Taro sekoili esiintymisessä ja päätti, ettei sen häntään saa koskea. Joten se vääntelehti kuin aladoobi tuomarin ja handlerin käsissä. Ajattelin antaa sille aikaa vähän aikuistua ja kokeilla sitten ensi kesänä kuinka tuo näyttelyonni silloin suosisi.

Luonnetestissä Lohjalla

Impi oli näyttämässä kyntensä Lohjalla ja saikin ihan mainiot tulokset. Pisteitä kertyi peräti +205. Tässä osa-alue tulokset:

Toimintakyky +2 (kerroin 15) Hyvä
Terävyys +3 (kerroin 1) Kohtuullinen ilman jäljelle jäävä hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 (kerroin 10) Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 (Kerroin 10) Kohtuullinen
Hermorakenne +1 (Kerroion 35) Hieman rauhaton
Tempperamentti +3 (kerroin 15) Vilkas
Kovuus +3 (kerroin 8) Kohtuullisen kova
Luoksepäästävyys +3 (kerroin 15) Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +2 Laukauskokematon

Impin rinnalla saisi kuulemma moni palveluskoira hävetä ;) Saa nähdä miten käy Taron kanssa kun sen kanssa päästään sinne asti x) Tarosta puheen ollen. Se on ilmoitettu tämän vuoden Voittaja näyttelyyn Messukeskukseen. Kovin hyviä tuloksia en siltä odottele, mutta toivotaan, että menee paremmin kuin Porissa. Ainakin ollaan sisätiloissa. 

Taro yks vee

Eli näin alkuun voinen onnitella Taroa vuoden täyttymisestä mittariin. Ei aikaakaan kun se on jo agilityssäkin kisaikäinen, joskin epäilen, että se ei ole siihen mennessä ihan kisakuosissa, kun harjoittelu sen kanssa on ollut turhan vähäistä. No, toivottavasti Salon Tassut -seura saa treenitilat jostain jotta koiraa saataisiin vähän eteenpäin. Toivottavasti Maijan ja Taron yhteistyö sujuu mutkattomasti, sillä näillä näkymin hän ohjannee Taroa kisoissa, kun minä olen ainakin toistaiseksi niin kädetön, etten pysy millään otuksen vauhdissa. Eikä minulla ehkä ole tuo harrastelu niin tavoitteellista kuin Maijalla ;)

Impi on vähitellen palaamassa treenarien kantaan ja olemme nyt pari kertaa käyneet harjoittelemassa Tassukalliolla. Pientä ruostetta on suorituksissa, mutta paljon reippaampi se on ainakin, joten toivottavasti saadaan kisoihinkin vähän tempperamenttia, jotta saataisiin joskus se toinen nolla ja ehkä joskus noustaisiin jopa kakkosiin. Siellä tuskin menestystä niitetään, mutta saapa nähdä, mihin tulevaisuus heittää.

Edellä mainittu kovanaama todisti, ettei se ole mikään kotitossukka. Olimmepa kerran tapamme mukaan hiekkamontulla juoksemassa ja Impi katosi omille teilleen. Sitä ei kuulunut pitkiin aikoihin ja välillä kävin jopa Opistolla viettämässä aikaa, kun otusta ei vain kuulunut. Sitten parin tunnin päästä kun menin katsomaan, siellä Impi tulee alas rinnettä verisenä ja tuore jäniksen puolikas hampaissaan. Melkoinen metsästäjä tuo Impi, eikä suotta ole koiraa jalostettu jäniskoiraksi. Ei sitä tiedä, että jos agilityn jälkeen alettaisiin metsäkokeita kokeilemaan :) Ei sitä tiedä vaikka siitä tulisi oikein käyttövalio joskus.

Aktiiviviikonloppu

Nyt on Impikin tosissaan saanut pirusti liikuntaa. Olemme ainakin kolme neljä kertaa viikossa käyneet hiekkamontulla juoksemassa ja koiratarhallakin olemme aktiivisesti vierailleet. Lenkkeily perinteisessä muodossa on ikävä kyllä jäänyt vähemmälle, kiitos runsaan töissäkäyntini. Töiden jälkeen ei yksinkertaisesti jaksa, joten mieluummin vie koirat koirapuistoon juoksemaan kavereiden kanssa ja ottaa itse kirjan kouraan.

Lauantaina päätettiin lähteä Annin kanssa mökille ja otettiin luonnollisesti koirat mukaan. Ne olivat varsinaisia metsäkoiria ja juoksivat sielunsa kyllyydestä pitkin valtavia metsiä. Välillä kuulosti siltä, että ne olisivat lähteneet jonkun eläimen peräänkin, mutta palasivat aina jonkin ajan kuluttua. Sunnuntaina ne olivat jo niin poikki, että lähinnä makoilivat mökin pihalla ja nukkuivat. Nukkuminen jatkui vielä kotonakin, mutta olivat ne kyllä kerta kaikkiaan tyytyväisiä.  Olisi hienoa, jos voisi joskus pidemmän aikaa asua mökillä ja mahdollistaa niille saman liikunta määrän pidemmän aikaa. Katsotaan josko ensi kesänä se onnistuisi.