Paljon on jäänyt käteen: oppia, ystäviä ja iloisia muistoja. Haikeaa oloa on vaikea välttää, puhumattakaan jännityksestä joka kipristelee vatsanpohjassa, kun ajatukset siirtyvät vähitellen kohti tulevaisuutta ja työuraa. Eihän sitä aina voi jatkaa opiskelua, vaikka se niin mukavaa onkin, vaan nyt olisi aika oikeasti ruveta tienaamaan oma toimeentulonsa ja näillä näkymin se tienataan trimmaamalla.
Trimmaus on tuntunut tosi omalta alalta, vaikka ihan hirmuisen taitava en vielä olekaan. Kaukana ovat villakoirien veistokselliset näyttelytrimmit, mutta halu on oppia ja perusasiat alkavat olla hanskassa. Hyvin onnistuu tasaiset ajelut ja nyppiminen. Saksienkaan kanssa en ihan käsi ole ja tähän asti on aina tullut asiakkaan mieleistä jälkeä (jos yhtä surullista väärinymmärrystä ei lasketa) ja moni on käynyt uudestaankin, jopa useaan otteeseen. Aika näyttää riittääkö rahkeet jäämään alalle, mutta yrittää pitää aina!
Koirien kanssa jatketaan harrastelua. Tavoitteena olisi päästä tämän kisakauden aikana nousemaan Taron kanssa kolmosiin, mutta nyt ollaan kisatauolla ainakin alkukesään asti, että ehdin rauhassa muuttaa ja järjestellä uuden elämänrytmin kohdilleen. Impin kanssa toivottavasti päästään mejäilemään ja kokeisiin, kenties tänä vuonna saataisiin sitten se ykköstulos. Hamukin pääsee jälkitreeneihin, mutta kokeiden kanssa ei ole kiire. Vapaa-ajalla on tarkoitus harrastaa näiden lajien lisäksi myös tokoa, etsintää ja hakua (viimeinen edellyttäen, että saadaan hakuporukka kasaan).
Nyt viikonlopun vedän henkeä ja alan sitten pikkuhiljaa laittelemaan asioita järjestykseen ja helmikuussa pitäisi päästä jatkamaan matkaa taas uusiin kuvioihin. Nyt on tavallaan takki aika tyhjä ja tuntuu, että ei ole mitään sanottavaa. Muuta kuin iso kiitos kaikille, jotka olivat rakentamassa kokemuksia ja muistoja tältä kahdelta ja puolelta vuodelta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti