Mejän alkeet

Noniin, viimein avattiin mejän treenikausi. Starttaus tehtiin Krissen takametsissä ja koirina Impi ja Taro. Impi suoriutui tehtävästään mainiosti, ottaen huomioon, että tämä oli neidin ensimmäin kerta. Se seurasi jälkeä kohtuullisesti. Kokeilin tehdä yhden kulmankin, vaikkei sitä suositeltukaan ensimmäisiin tarjoituksiin. Siinä Impi hukkuikin reitiltä ja jouduin osoittamaan sille oikean suunnan. Makuut Impi merkkasi huolella ja pysähtyi maata nuollen. Jatkoi kuitenkin etenemistä itsenäisesti, joten minun ei tarvinnut usuttaa sitä jatkamaan matkaa. Loppupätkä sujui hyvin ja Impi löysi kaadon ongelmitta.

Taro puolestaan vaikutti hieman huolestuneelta, eikä oikein tahtonut keskittyä. Kenties se vieroksui veren voimakasta hajua. Se seurasi jälkeä katkonaisesti ja poistui jäljeltä toisinaan. Sillä oli myös taipumusta ilmavainuun, joten paikoitellen pysäytin sen ja odotin, kunnes sen nokka siirtyi taas maahan. Kyllä Tarokin löysi kaadon, mutta se on koirista selkeästi se, joka kaipaa vielä paljon vahvistusta. Kun se hoksaa, että palkkio löytyy jäljen päästä, se varmaankin keskittyy paremmin.

Tarkoitus olisi ainakin kerran viikossa käydä tekemässä jäljet ja kesällä toivottavasti päästään jo kokeisiin asti :)

Paljon kaikkea pienessä ajassa

Huhhuh, tässä ollaan taas menty sellaista haipakkaa, ette ole koneella paljon ehtinyt oleilla. Nyt kumminkin keräsin kamppeeni ulkoilmaan (parvekkeelle) ja istahdin blogin ääreen.

Aloitetaan loogisessa, kronologisessa järjestyksessä. Eli Tarolla alkoi juoksu, joten Hamu lähti lomailemaan veljensä luo Turenkiin. Ilmeisen hyvin on mennyt, sillä Kati, Ekan omistaja, on laittanut minulle viestiä ja soitellut, eikä suurempia ongelmia ole ollut. Sen lisäksi, että Kati suostui ottamaan yksinkertaisen ystävämme hoitoon, teki hän minulle toisenkin karhunpalveluksen, aloitti Hamun mejätreenit. Ja kas kas, pikku mies yllätti, olemalla lajissa perin pätevä :) Melko tuoreella jäljellä olivat ilmeisesti harjoitelleet, mikä on aloitteluun ihan hyvä. Sain itsekin viimein ostettua pakasteverta, jota käyn proiskimassa tänä viikonloppuna johonkin Lohjan metsiin ja kokeilen kuinka meidän leidin tehtävästä suoriutuvat. Olisi nimittäin tuo ev taippari ihan tuossa kulman takana, eli sikäli olisi viimein epäilemättä ihan hyvä aloittaa harjoitukset...x)

Eilen likat olivat taas Soilen hellässä huomassa, sillä välin kun itse viipotin kovaa vauhtia kohti Kannusta, pääsykokeet tarkoituksenani. Tarollahan on perinteisesti aina juoksu, kun mennään Soilelle, mutta onneksi hänen ei tarvinnut pitää kaksikkoa kuin yhden päivän, 12 tuntia, kun jätimme neidit sinne aamukymmeneltä ja ilta kymmeneltä oltiin jo matkalla kohti Lohjaa. Soilen nuorimmainen, Aida, oli päättänyt kesken kaiken, että neidit saavat nyt luvan tulla sisälle ja lähtenyt viemään koiria remmeissä itsenäisesti sisälle. Onneksi Timo ja Soile olivat paikalla, ja päästiin yhteisymmärrykseen siitä, että jos koiria lähdetään siirtämään, sovitaan asiasta ensin vanhempien kanssa. Siispä tytöt takaisin tarhaan, uljaiden urhojen tavoittamattomiin ja näin vältyttiin uudelta Taron ja Hulin väliseltä rakkaustarinalta. On nimittäin ilmeisesti tarkoitus, että Taro tekisi ihan rotupennut seuraavasta juoksusta, joten nyt ei ole sopiva hetki rakkauslapsille.

Minä siis matkasin tällä välin Kannukseen pääsykokeisiin. Hirmuisesti jänskätti, kun en tiennyt mitä oli tuloillaan, mutta loppujen lopuksi kaikki meni kutakuinkin hyvin. Haastattelussa olin hieman varpaillani, kun toinen haastattelija vaikutti sen vakavamieliseltä (käsittäkseni hän on käytännönpuolen opettaja), mutta kylläpä hänkin sitten viimein hymyilemään suli, joka rauhoitti omaa mieltäni. Eläintenkäsittelykokeessa jouduin leikittämään valkeaa paimenkoiraa, Taikaa ja täytyy myöntää, että suoritukseni oli jokseenkin jännittynyt, onneksi Taika oli yhteistyökykyinen ja suostui leikkimään kanssani ja vieläpä istui käskystä. Lopuksi tuli arvioida koiran yleiskuntoa, josta ilmeisesti suoriuduin hyvin. Nyt ei sitten kuin odottelemaan, josko kesäkuun puolivälissä kopsahtaisi hyväksymiskirje postilaatikosta.

Helsingin pentunäyttelyn tunnelmia

Oltiin tänään koko pentueen voimin Helsingin pentunäyttelyissä onnea koettelemassa ja kyllähän sitä onnea sitten ropisikin :) Kaikki penskat saivat KP:t, Kafi VSP ja Hamu ROP&RYP3. Kaiken huipuksi Humisevan Harjun kasvattajaryhmä palkittiin BIS2-kasvattaja

Kiitos kaikille mukavasta päivästä! Tässä vielä kuvasaldoa:

Harjoitusta&Hamun jännäpäivä

Hamulla oli eilen jännäpäivä, sillä se kohtasi ensimmäistä kertaa muita nelijalkaisia lajeja, hevosen ja kissan. Oli siinä pienellä miehellä hämmästystä kerrakseen, kun se näki itseään monta kymmentä kertaa suuremman otuksen tallustavan tarhassa. Eikä se oikein ymmärtänyt, kun eräs äreä suomenhevosruuna lähti sitä jahtaamaan. Hetken töllisteltyään lumoutuneena eläintä, se lähti kiireesti pois 500 kiloisen eläimen jaloista.

Ehkä pienemmän shokin, mutta suuremman mielenkiinnon aiheutti lapsiparalle kissa, joka söi hiirtä ravikärryjen takana. Ujosti se haukahteli mirrille, mutta sai tylyn vastaanoton ja joutui pakenemaan myös kissaa, joka karkoitti sen kovin ottein. Lopulta Hamu tajusi liittyä Taron häntäkärpäseksi, joka osoittautui taitavaksi kävijäksi tässä ympäristössä. Se viiletti tuulispään lailla pitkin poikin tarhoja, lantalaa ja tallikäytävää, välillä riemukkaasti kiljahdellen. Erään Sara-nimisen tamman kanssa se ryhtyi jopa hippasille, kun tamma intoutui leikkimään juoksemaan häntä soihtuna ristiin rastiin tarhassaan.

Impi puolestaan on tottunut hevosiin ja käveli omistajan elkein shetlanninponien patonkilaatikolle ja nappasi koko pötkön suuhunsa ja hiippaili sitten lantalaan syömään saalistaan. Kun koko leipää ei tyttönen jaksanut syödä, se hautasi puolet hevostrailerin alle, joskin Taro kävi sen nappaamassa sieltä heti, kun Impi oli arteensa jättänyt silmistään.

Lähdön koittaessa, suunnittelin peseväni katraan, joka oli riemukkaasti piehtaroinut hevosenlannassa ja tuoksu oli sen mukainen. Nappasin ensimmäisenä Hamun käsittelyyn ja kun tytöt huomasivat mitä oli tekeillä ne luikahtivat salamana pois näköpiiristä. Sittemmin nappasin ne naapurin pihalta mukaan autoon.

Illalla agilitytreenit jatkuivat tiiviisti ja oikein oivallisia suorituksia saatiin aikaiseksi. Kävin yksin koko neljän koiran lauman kanssa harjoittelemassa. Ramin kanssa harjoittelin reagoimista nopeassa vauhdissa. Alussa se oli terävä ja tarkasti kuulolla, mutta väsyessään sen kuulo heikkeni ja virheitä tuli. Lopettiin kuitenkin iloluontoiseen kirmaukseen helpolla suoralla. Näppärä koira siitä tulee, jos vain saadaan vähän keskittymiskykyä nostettua.

Omat koirat saivat osakseen vain nopean muistiharjoituksen ja yksittäisiä esteitä, koska ne vaikuttivat hieman väsyneiltä tallireissun jäljiltä. Taron kanssa harjoittelin rengasta ja keinua, sekä niiden yhdistämistä rataan. Impi teki kääntymisharjoituksia, Hamu jatkoi edelleen putken ja pussin parissa.

Tänään löysin itselleni kepit zooplus-nettikaupasta ja koska ne olivat tavattoman edulliset, tilasin ne oikopäätä. Koska kepit ovat yksittäisiä, pystyn laittamaan ne V-muotoon ja täten harjoittelemaan Taron kanssa ilman verkkoja. Ehkäpä saan kuin saankin sen treenattua kisakuntoon kesäksi :)