Tarokin hakuilee

Koska Impi pääsi tänään kevään viimeisen kerran vesijuoksumatolle, vapautin sen kerrankin hakutreeneistä ja nappasin Taron mukaan harjoituksiin.

Taro teki kolme hakua, joista ensimmäinen tehtiin niin, että Taro sai nähdä puolimatkaan maalimiehen piiloutumisen. Ei siinä kauan nokka tuhissut kun Taro oli löytänyt jo maalimiehen. Kokeiltiin samalla ensimmäistä kertaa yhdistää ilmaisu hakuun ja sehän onnistui mainiolla menestyksellä. Tarolla tosin haukku on vähän sellaista huutavaa ja epätasaista vielä tässä vaiheessa, mutta muuten ok.

Toinen pisto tehtiin sitten niin, että Taro näki vain suunnan jonne maalimies piiloutui. Vielä itse varsin kokemattomana lähettäjänä valitsin lähestyspaikan vähän huonosti ja Taro ei alkuun saanut vainua. Kun sitten saatiin taas mieli tyyntymään ja keskittymiskyky kohdilleen, juoksi se suorilta maalimiehen luo. Jälleen saatiin ilmaisu mukaan.
Kolmas pisto tehtiin samoin kuin toinen, eli Taro sai vain nähdä suunnan mihin maalimies lähti. Nyt saatiin lähetyspaikkakin valittua hyvin ja Tarolla ei ollut mitään ongelmia maalimiehen löytämisessä. Hyvä ilmaisu tuli tähänkin eli kaikenkaikkiaan olen oikein tyytyväinen Taron suorituksiin!

Ainoa asia johon voisi kiinnittää huomiota on se, että Taro saattaa välillä innostuessaan ruveta haukkumaan jo hakuvaiheessa, mutta luulisin että tuo lähtee rutiinin kanssa pois :) Taron käytös maalimiehen luona on suorastaan koomista kun se ei meinaa millään pysyä housuissaan ja menee kuin väkkärä häntäänsä hieluttaen. Etenkin kun kaikki tämä yhdistyy vielä ulvomisen sekaiseen iloisee haukkuun, niin siinä on maalimiehellä naurussa pitelemistä :D

Palatakseni tuohon alussa mainittuun vesijuoksumattoon, niin Impi meni ihan hyvällä rutiinilla, mitä nyt läsnäolevien henkilöiden jäätelönsyönti ehkä vähän häiritsi sen keskittymistä. Ravissa saattoi huomata hieman jäykkyyttä takaosassa. Ei varmaan tekisi pahaa jos saisi sen käymään hierojalla, mutta katsotaan kunhan tuet taas tulee. Pitäisi varmaan mennä itse hierojakurssille, että osaisi edes vähän itse näperrellä.

Hamu alkaa olla jo oma pirteä itsensä. Ollaan himmailtu tänäänkin ja yritetään nyt ainakin viikko olla niin, ettei hirmuisesti tulisi suurta rasitusta. Normaaliin lenkitykseen ruvetaan kuitenkin lähipäivinä palaamaan. Turvotus Hamun kaulassakin on jo pienentynyt ja odotan sen lähtevän huomisen aikana pois, mikäli kehitys pysyy samantahtisena kuin tähänkin asti. Eli säikähdyksellä selvittiin!

Hamun kuulumisia ja viimeiset käytännön tunnit

Hamu alkaa vähitellen olla parempaan suuntaan. Se on juonut ja pissinyt ihan normaalisti, eli kyynmyrkky ei näin äkkiseltään vaikuta tehneet suuria vaurioita sen munuaiseen. Muutaman viikon päästä lienee kuitenkin aiheellista käydä testaamassa sen munuaisarvot, ihan oman mielenrauhanikin vuoksi. Soitin vielä muutamaan otteeseen parille eri eläinlääkärille tänä aamuna tarkistaakseni vielä jatkohoitoa. Poiketen alkuperäisestä, päädyimme eläinlääkärin kanssa siihen, että koska Hamu ei varsinaisesti vaikuta kivuaalta, ei sille määrättyä Rimadyliä välttämättä tarvitse antaa. Tulehduskipulääkkeitähän ei siis tosiaan suositella kyynpureman hoitoon juurikin munuaisvaurioiden mahdollisuuden takia, joten en siksikään halunnut turhan tähden sille lääkkeitä antaa. Jatketaan Synoluxilla (antibiootti) ja täydellä levolla. Parissa kolmessa päivässä pojan pitäisi olla oma entinen itsensä.
Hamun jatkuva hoivaaminen, lihaliemellä hemmottelu ja yleinen paapominen on johtanut jonkinlaiseen kateuteen kanssasisarissa. Yhtäkkiä Tarollakin on hirmuinen tarve tunkeutua syliin ja hakea huomiota ;) Ulkoileminen on tapahtunut lähinnä takapihalla, mutta käytiin noin sadan metrin pituisella nuuhkureissulla ihan mielen virkisteeksi. Enpä ole ikinä saanut sataan metriin kulumaan melkein puolikasta tuntia aikaa, mutta eipä Hamun rauhallista etenemistä ja harmonista haistelua tohtinut mennä suotta keskeyttämään.
Pojan kaula on vielä aika turvoksissa, tai oikeastaan tuntuu, että sillä olisi ikäänkuin jonkinlainen nestepussi heti leuan alla. Kivualis turvonnut alue ei ole, mutta inhottaa laittaa sille kaulapanta lenkkien ajaksi. Onneksi vetäminen ei ole sen kanssa ongelma.

Pirteämpiin aiheisiin palatakseni, oli meillä tänään vuoden viimeiset käytännön tunnit koulussa. Tällä kertaa oli koko luokka ahdettu samalle päivälle, joten ohjelmaksi valikoitui hakuilu ja osalla jäljentekoa. Itse aloitimme kierroksen Impin kanssa kolmella maalimiehellä. Tuntui ansaitulta tuo ylpeys Impistä, joka tiesi kyllä tismalleen mistä oli kysymys ja löysi nopeasti nenää apunaan käyttäen maalimiehet yksi toisensä jälkeen ja vieläpä ilmaisi heidät hyvin vakuuttavasti. Saatiin harvaan kehuja viljelevältä opettajaltakin lausunto "Sehän on aika pätevä." Ei hassummin kun kyseessä on peebeegeevee, joka ei järin kuulu ole pelastuskoirarotuna :) Hieno pieni eläin!

Kesäksi pitäisi nyt kyhätä jonkinlainen treenisuunnitelma, jotta saataisiin edes osa alokasluokan liikkeistä jotenkin kuntoon tasokokeessa näytettäväksi. Näillä näkymin toivoisin saavani kuntoon noudon, seuraamisen, liikkeestä maahanmenon ja pysähtymisen, sekä luoksetulon, tai ainakin saada niitä eteenpäin. Eli vapaa-ajan suhteen ei taida olla "lomallakaan" ongelmia.

Hamu ottaa iskua

Lähdettiin tänään Kannuksen Taimiston läheiselle hiekkamontulle Janitan ja Sonyn kanssa tarkoituksenamme juoksuttaa koiria sekä hoitaa yhden ylempiluokkalaisen valmistujaiskuvien ottaminen, mutta jälleen kerran saatiin huomata, että aina ei kaikki mene niin kuin elokuvissa.

Kaikki meni tosi kivasti, koirat tuli juttuun ja juoksentelivat hiekalla peräkanaa, eikä mikään poikennut normaalista. Sitten Hamu alkoi yhtäkkiä kävellä vaivalloisesti, läähättämään ja kakomaan ilmaa. Ensin pelästyin suunniltani, että sen sydämeen olisi taas tullut jotain häikkää. Hamu pisti maaten hiekalle ja vaikutti tosi kivuliaalta ja siinä sitten hätäpäissäni soittelin kaikille eläinlääkäreille, joiden numerot vain suinkin sain hankittua ja tyypillisesti yksikään ei vastannut. Kun jostain oli kuitenkin konsultaatioapua kiireesti saatava, päätin turvautua soittamaan opettajille. Ensin saatiin kohtuu varmasti rajattua sydänongelmat pois, koska limakalvot olivat normaalin väriset. Sitten epäiltiin lämpöhalvausta ja lopulta päädyttiin käärmeenpureman mahdollisuuteen, joka saikin vahvistusta pian kun Hamun huuli alkoi turvota. Hampaanjälkiä ei pystynyt runsaan parran takia näkemään ja turvotuskin nousi suhteellisen hitaasti, eikä Hamun käytöksestä olisi voinut päätellä mitään ennen oireiden alkamista..

Onneksi saatiin lopulta eläinlääkäri kiinni ja sitten kiireesti Kokkolaan. Siellä Hamulle laitettiin saman tien tippa suoneen ja annettiin kortisonia, koska purema oli lähellä hengitysteitä ja turvotus senkun laajensi alaansa. Siinä sitten istuttiin pari tuntia Janitan kanssa ja odoteltiin kahvia siemmaillen. Eläinlääkäri kävi välillä vilkaisemassa ja kuuntelemassa sydänääniä. Hamu onneksi otti toimenpiteet asianmukaisella rauhallisuudella, eikä valittanut kohtelustaan lainkaan. Kärsivällisesti se odotti tiputuksen ajan pöydällä, välillä istuen, välillä maaten. Lopulta päästiin kotiin.

Huomenna teen vielä konsutaaltion toiselle eläinlääkärille, sillä Hamulle määrätyt lääkkeet eivät vaikuta olevan ajantasaisen tiedon mukaiset ja ne saattavat aiheuttaa kyynpurematapauksessa munuaisvaurioita. Nyt täytyy vaan ottaa rauhassa ja juottaa sitä riittävästi, jotta kehoon saataisiin mahdollisimman paljon nestettä. Jäädään seuraaman tilannetta, mutta eipä tässä muuta voi kyllä sanoa kuin, että Hamu on todellakin Epäonnen lempilapsi (ja tietenkin ainoa, jolla ei vielä vakuutusta..)

Tässä vielä muutamia kuvia juuri ennen tapahtunutta:

Raunioradalla

Lähdettiin Satun ja Roosan kanssa treenaamaan tänään Kokkolan raunioradalla. Tässä Impin viimeiset 3 suoritusta ja toista kertaa neiti siis raunioilla, eli tehtiin aika helppoja harjoituksia.


Helppo virittelyhaku


Innostui niin kovasti ilmaisemaan, ettei meinannut lopettaa lainkaan ;)


Työskenteli kivasti, vaikka koettikin käydä hakemassa ensin muistin perusteella samasta piilosta, ennenkuin alkoi käyttää nenää... Jotenkin onnistuin tallentamaan tämän jollain kökkölaadulla, pahoitteluni...

Vauhtinakkien launtai

Aamu aloitettiin reippaasti ja lähdettiin treenailemaan tokoa hallille. Kaikki koirat tuntuivat tosi mukavilta, mutta erityisen vaikutuksen minuun teki Hamu, joka oli suorastaan näppärä, vaikka termi ei muutoin kovin osuva kuvaus Hamun ominaisuuksista. Mutta kyllä, seurasi hienosti ja jopa niin aktiivisesti, että päästiin jo harjoittelemaan käännöksiä käsiavuilla. Kyllä siitä vielä tokokoira leivotaan ;)

Impi harjoitteli tänään niitä perinteisiä tokoliikkeitä ja lisäksi hyppyä. Targetin kanssa lähtee pelkällä käskyllä ja pysähtyy käskystä esteen taakse, mutta jos targettia ei ole, sen meno ei ole ihan niin johdonmukaista.

Taron kanssa vahvistettiin vielä kontaktia A:lla, kun muut aksaesteet on kuskattu jo kentälle, eikä niitä siksi ollut käytettävissä. Paikoin Taro väläytteli jo aika hyvää suoritusta, mutta kun vauhtia on paljon ja minä en pysähdy, ei ole lainkaan varmaa että se pysähtyisi. Mutta pari kertaa se suoritti A:n oikein oppikirjan mukaisesti: vauhdilla kontaktille, pikainen pysähdys (n. 1 sek) ja sitten jatkettiin matkaa. Harjoiteltiin sen kanssa myös takaaleikkauksia, koska ne ovat olleet meille haaste. Kun lähden leikkaamaan oikealle, Taro hoksaa kyllä kääntyä mukana, mutta vasen puoli vielä vähän takeilee ja se tuppaa pyörähtämään hypyn jälkeen. Pitänee kiinnittää vielä enemän huomiota omaan rintamasuuntaan, jotta sen olisi mahdollisimman helppo ennakoida.

Mutta se treeneistä. Iltapäivä kului Kokkolassa, kun lähdettiin viemään luokkatoverin valkoista paimenkoiraa lekurilla käymään. Sillä välin kun he olivat vastaanotolla, lauma pääsi koirapuistoon. Siellä oli pienten puolella vain pienen pieni yorkshirenterrieri ja kyllä siinä sai vähän omiensa perään katsella, etteivät jyrää pienempäänsä.
Onnistuin tiputtamaan autonavaimeni puistoon ja päätin käyttää tilanteen hyväkseni harjoittelemalla Impin kanssa esine-etsintää. Impi ei ihan heti hoksannut mitä siltä odotettiin, mutta käytti nenäänsä niin, että se ohjeisti minut avainten viereen. Osoitin nippua ja pyysin Impiä hakemaan sen. Siinä vaiheessa huomasin Impin päänpäällä syttyvän hehkulampun ja piilotin avaimet vielä pariin otteeseen Impin etsittäväksi. Viimeisellä kerralla se haki nipun jo muitta mutkitta. Pienten puolella ei tuolloin ollut ketään, mikä mahdollisti mukavasti harjoituksemme :)

Iltapäivällä mentiin sitten vielä hiekkamontulle kameroimaan Impin ja Taron kanssa. Seuraksi lähti Nana, tuo samainen valkoinenpaimenkoira, jonka kanssa olimme Kokkolassakin. Tuulinen sää sai kummatkin petiteistä pirteälle tuulelle ja tässä muutama otos vauhtinakkien riemuittelusta:

Taro havaitsee pallon.

Taro varastaa pallon.

Taro riemuitsee onnistuneesta pallovarkaudesta.

Kevät tulee ja kesäharrasteet heräävät horroksesta

Kyllä sitä koiraihmisen päivään saa mahtumaan ihan kiitettävästi ohjelmaa, jos vain jaksaa koirien kanssa harrastella. Metsässä tekisi mieli samota enemmänkin, kun ei enää tarvitse kahlata polvenkorkuisissa hangissa ja koiratkin tuntuvat nauttivat helpommasta matkanteosta. Löytyi oivallinen uusi juoksutuspaikkakin, nimittäin eräs soramonttu, jossa on lampi keskellä. Koirat pysyivät kivasti mukana, luukunottamatta yhtä yhtä pientä rusakon nostoa taimikosta. Sekin jahdin sain kuitenkin pätkäistyä ennen alkujaan, kun onnistuin oikaisemaan hiekkatielle koirien eteen, jotka kiihdyttelivät ulos metsiköstä. Sääli oli sinällään keskeyttää, mutta rauhoitusaika on rauhoitusaika, eikä turhia kaahotuksia metsissä sovi suvaita. Sen sijaan pistän mieleen missä kaikkialla täällä jänöksensukuisia liikkuu, josko Taron kanssa päästäisiin vielä ajokokeita kokeilemaan omiin metsiin, jahka uudet pitkän kokeen säännöt tulevat voimaan.

Mutta sitten takaisin näihin koulutettaviin lajeihin. Ehkä parempi, että teen näistä ihan tällaisen lajikohtaisen katsauksen:

Agility:
Impi:
Osaahan tuo kaikki esteet, eteneminen radalla jokseenkin tätimäistä. Koetettu vähän piristää targeteilla, mutta eipä tuosta ihan taida kakkosluokan nopeuksiin olla. Harrastelkoon muuta.

Taro:
Talvella saatiin kontakteja tehtyä, vielä vaatii vähän vahvistamista kun tullaan vauhdilla. Muut esteet on kunnossa, paitsi ne iänikuiset kepit. Mutta niihinkin saatu sikäli edistystä, että verkot saatu vähennettyä kuuteen ja nostettua 30 senttiin. Pikkuhiljaa siis. Tosin ajattelin kaivaa taas vinokepit naftaliinista kun nurmikot ilmaantuivat. Toivo elää vielä niistä kisoista ensi kesänä.

Hamu:
Menee rataa jo paremmin, rengas on ok, ei sata varma mutta ok. Hyppytekniikka on kuitenkin sen verran huono, ettei tästä taida olla möllejä pidemmälle.

Toko:
Impi:
- Vierelletulo: pientä edistystä syksystä. Tarvitsee vielä voimakkaita käsiapuja.
- Seuraaminen: paljon parempi kuin syksyllä, mutta käännöksiä ei olla vielä oikein aloitettukaan.
- Paikkamakuu: check, vielä pienoista hiomista, kuten aina.
- Liikkeestä jäävät: seisahtuminen aloitettu ja pyritty tekemään huolella hyväksi, alkeistasolla.
Maahanmenoon keksittävä joku kikka kolmonen, jolla siihen saadaan potkua.
- Nouto: muuten ok, mutta palauttaminen pitäisi saada kuntoon.
- Hyppy: muuten ok, mutta käsiapuja pitää vielä vähän karsia.

Taro:
Ai mikä toko? No joo, leikilläni oli tehnyt sen kanssa liikkeestä seisahtumista, vierelletuloa ja paikkamakuuta.

Hamu:
- Vierelletulo: pikkuhiljaa, vielä paljon käsiapua
- Seuraaminan: imuttamista on saanut harvennettua hyvin, vielä taipumusta poikittamiseen
- Paikkamakuu: harjoitellaan vielä etäisyyttä ja aikaa, mutta periaate on hallussa.
- Liikkeestä jäävät: osaa liikkeesta maahan menon (en tosin ole vielä kokeillut seuraamisesta), seisahtumista pitää vielä vahvistaa
- Nouto: ei olla vielä aloitettu
- Hyppy: targetin kanssa menee

Henkilöhaku:
Impi: Vastatuuleen tekee jo taattua työtä, myötäiseen joutuu vielä harjoittelemaan. Alkanut ilmaisemaan ilman käskyä.

Hamu&Taro: Tehneet vasta hakuja, joissa ovat nähneet piiloon menijän juoksevan. Tykkäävät kyllä. Vähän tuppaa tulemaan ajohaukkua.. ;)

Esine-etsinä:
Impi tekee ihan kivasti, ahtaita piiloja vielä vähän mietitään. Ja välillä iskee laiskuus :) Taro&Hamu saavat harjoitella ensin noutamisen, ennenkuin tekevät etsintöjä...

Kesällä keskitytään sitten noiden lisäksi mejään, siitä voidaan sitten tehdä katsaus kauden jatkuessa :)