sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Aina ei mee niinkuin suunniteltiin...

Oltiin Tarpulan kanssa Maalahdessa kisaamassa tämän kisakauden viimeinen kisa. Tauko onkin paikallaan, sillä ihan putkeen ei mennyt (tai siis meni putkeen kyllä, vähän useamminkin kuin oli tarvis ;) ). Tuloksena lohduttomat kaksi kappaletta HYLlyä.

No, ei tässä nyt ole syytä murheen laaksoon vaeltaa, sillä paljon oli hyvääkin radoissa:
+ Taro teki molemmilla radoilla tosi kivat lähestymiset 90 asteen kulmasta pussilta kepeille.
+ Korjasin oman ohjausvirheeni edelliseltä kakkosluokan radalta Seinäjoelta ja onnistuin tekemään aloitukseen hyvän pakkovalssin ja suomaan Tarolle reilun ohjauksen.
+ Taro oli ainakin ensimmäisellä radalla kovasti innoissaan.
+ Taro pysyi lähdössä tosi hyvin.

Mutta koska lopputulema oli mikä oli, niin on varmaan syytä  myös tukailla sitä, mikä meni pieleen:
- Eka rata puhtaasti, kunnes karkasin koiralta ja päästin sen silmistäni, mikä puolestaan johti siihen että se hyppäsi väärän esteen ja otti hyllyn. Oma moka, kuten aina.
- Edellisestä sattumuksesta johtuen Taro sai hepulit ja alkoi sinkoilla innokkaasti sinne tänne, ennenkuin malttoi tulla luokse ja jatkaa rataa.
- Kun mopo nyt oli päässyt lähtemään käsistä, niin ohjasin tarmottomasti ja haluttomasti loppuun, joka johti siihen että Taro teki sitten omat johtopäätöksensä ja minä huusin lopulta vain koiran luokse ja poistuin radalta. (EMÄMOKA!)
- Toinen rata meni ihan ok, mutta sitten muistin radan väärin ja yritin tehdä takaakierron väärälle esteelle, joka puolestaan johti siihen, että Taro sinkosi putkeen ja otti hyllyn. No, hylky olisi tullut myös siinä tapauksessa, jos se olisi mennyt sinne mihin minä ohjasin, joten kuuluu taas kategoriaan, Oma moka.
- Loppurata oli taas omalta osalta huonoa suorittamista ja tästä johtuen Taro päätti sitten suorittaa radan niinkuin hyväksi katsoi, lukiten samalla korvansa minun käskyiltäni. Taas lannistunut postuminen radalta.
- Hienot stoppikontaktit alkaa olla historiaa, Taro ei kisahuumassa ehdi pysähtyä näemmä odottelemaan. Pitäisi saada epiksiä alle, että tämä asia saataisiin kuntoon.

Eli siis, ihan saan syyttää itseäni. Vaikka myönnettäköön, että Taro ei ollut parhaimmillaan ja kahdet kisat viikossa taitaa olla sille liikaa.
Itseäni olen soimannut siitä, että olin niin lannistunut kummankin radan maalialueelle mennessä. Se on suuri NOUNOU, kun kisakaverina on motivaatioltaan ailahtelevainen koira. Minun on ehdottomasti muistettava ensi kerralla päättää rata hyvin, vaikka se olisi ottanut jo hylkäyksen tai miljoona virhepistettä. Pääasia, että koira ei tiedä tehneensä väärän radan. Nämä mokat on kuitenkin pääsääntöisesti aina minun mokiani ja huonoa ohjausta.
Vaikka sanottakoon, että radat taisivat olla kautta linjan aika kinkkisiä, sillä nollaradat olivat kiven alla likimain kaikissa luokissa ja monella radalla niitä ei tullut lainkaan. Hylkyjä tuli tosi paljon.

Opettavainen kokemus kaiken kaikkiaan ja seuraavat kisat jäänevät kesäkaudelle. Tässä välissä on hyvä keskittyä peruskunnon kehittämiseen koiralle ja treenaillakin vain harvakseltaan.

Videot näiltä radoilta jääkööt nyt pois blogista, en ole niitä itsekään vielä tarkemmin analysoinut, vaikka tarkoitus onkin.
Nyt olisi sitten vielä kolmen viikon puristus ennen valmistumista. Tämä viikko meneekin kennelvuorossa näyttöä tehden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti