Eilen tuli sitten viimeistä kertaa suljettua rivitalokaksion ovi Kannuksessa ja auton nokka suunnattiin kohti Turkua. Nyt ollaan jo muutama yö ehditty asua uudessa asunnossa, ihan Turun keskustan tuntumassa somassa yksiössä 1900-luvun alun puisessa pienkerrostalossa. Turku on minulle tuttu paikka sikäli, että olen täältä kotoisin ja asunut peräti yhdeksän vuotta elämäni alkutaipaleella.
Uudessa asuinpaikassa on niin hyviä kuin huonojakin puolia, erityisesti koiraharrastajan näkökulmasta:
+ Useita koirapuistoja (15 kpl), joista tosin osa on todella pieniä. Tähän mennessä on käyty katsomassa muuutamia, jotka kaikki ovat olleet muutaman kilometrin säteellä.
+ Harrastus- ja kisamahdollisuudet ovat lähellä. Ei enää tarvitse kisa-aamuina lähteä kukonlaulun aikaan kisapaikalle, kun Turusta ja sen lähimaastosta löytyy useampi kisoja järjestävä taho.
+ Joka paikassa on siistiä, koirankakkoja näkee harvakseltaan, joten Hamunkin kakansyönti on rutkasti vähentynt.
+ Hyvin eristetty asunto, ei ääniä naapureista.
+ Tuleva työpaikka on lähellä.
+ Edullinen vuokra.
- Liikenteen paljous, kauas joutuu lähtemään jos mielii päästä alueelle, jossa koiria on turvallista pitää irti. Onneksi on auto.
- Ulko-ovelle meno koirien kanssa on vähän hankalaa, kun ovelle johtaa jyrkähkö portaat.
- Lenkillä tulee paljon koiria vastaan ja monen omistaja haluaisi päästää omansa haistelemaan, mutta minähän en sellaista yksin turvallisuussyistäkään salli.
- Meluisaa, kun on tottunut kulkemaan Kannuksessa, jossa autoja kulkee melko harvakseltaan. Lisäksi junia kulkee talon ohi n. 15 metrin päästä seinästäni.
- Treenimahdollisuudet ovat toistaiseksi kysymysmerkkinä.
- Todella paljon lintuja (lokkeja, puluja, harakoita, variksia ja sorsia) ja rusakoita. Ne ovat myös hyvin kesyjä ja ne päästävät koirat todella lähelle, ennenkuin pakenevat. Erityisesti rusakot ovat ongelma, sillä siitä koirat kiihtyvät niin, että alkavat kiljua suureen ääneen. Koiriin perehtymättömiltä ihmisiltä on saanut pitkiä katseita, kun he luulet että koirat kiljuvat kivusta eivätkä innostuksesta.
Odotan innolla kesää ja sitä, että harmaa katukuva saa vihreää väriä piristämään yleisolemustaan. Vähitellen pitäisi myös ruveta suunnittelemaan treeniryhmien etsimistä, jotta päästäisiin taas treenailun makuun.
