Hellettä, hiekkaa ja villahousuja

Kuumuus on ajanut minut lähestulkoon yksinomaan sisätiloihin ja islanninhevosviikonloppuna onnistuin polttamaan toisen käteni ja selkäni aranlaisiksi. Hyvä siksi, että toinen käteni paloi, että se oli paljon vaaleampi kuin toinen, joka paloi keväämmällä ja nyt tilanne on tasattu. x)

Kävin koirien ja Annin kanssa Muurlassa sorannostopaikalla juoksuttamassa koiria. Taro ymmärsi kyllä vapaanaolon idean ja juoksi riehakkaasti ympäriinsä etsien milloin jäniksen jälkiä, milloin Impiä, joka onnistui pari kertaa livahtamaan sen näköpiiristä. Moiseen katoamiseen Taro suhtautuu asianmukaisella tuohtumuksella ja aina kun metsänrajasta kajahtaa raivokas haukunta, voi arvata, että nyt on Impi taas jättänyt sen yksin. Eipä minunkaan isoveljeni tahtonut minua mukaan mihinkään kun olin pieni ja se oli kyllä erittäin pätevä syy kiukutteluun. 
Impi ei aivan yhtä aktiivisesti jaksanut liikuksia, vaan jumittuin vesikupin ääreen makoilemaan ja ottaman aurinkoa. Se raukka inhoaa kuumuutta yhtä paljon kuin minäkin, joten mieluummin seurailemme helteitä varjosta. Kun Tarokin sitten palasi riennoistaan, siirryimme takaisin ilmastoituun autoon ja sitä kautta uimarannalle vilvoittelemaan.

Uimarannalla Taro pulikoi oikein olantakaa ja ui kernaasti vähän matkaan Annin perässä, kun tämä intaantui heittämään talviturkkinsa. Kun punapää sitten painui pinnanalle, meinasi Tarolle tulla hätä käteen ja se lähti rantaan kiukuttelemaan. Kun Anni lähestyi taas rantaa uintireissun jälkeen, oli hän Tarosta vähintäänkin arveluttava ja ansaitsi epäluuloisia katseita ja murahteluja.

Kuumuuden innoittamana ryhdyin kotiin päästyäni trimmaamaan nuorikkoa. Karva lähti kivasti ja viimeisetkin pentuvillat paljastivat altaan siistin ja karkeamman aikuiskarvan. Työ on vielä puolivälissä, sillä vasta selkä ja kyljet, sekä niska on trimmattu. Tämä saa aikaan Taron ulkomuodossa sen, että se näyttää siltä, kuin sillä olisi jalassaan villahousut. Toivottavasti saan projektin pian loppuun, ettei se joudu enää pitkään häpeilemään epätyylikästä ulkoasuaan.
Olen todennut, että Taron turkki on mitä kiehtovin elementti. Sehän trimmattiin keväällä kertaalleen, jolloin sen laikuista tuli punertavanoranssit ja pelkäsin menettäneeni hienon mustan sävyn sen turkissa, joka sillä oli pentuna. Erehdyin, sillä kameleonttiTaro onkin tämän trimmauksen jälkeen yllättäin taas tumma, kaunis itsensä. En ole ennen tavannut moista turkin väriä vaihtavaa elukkaa, mutta en suinkaan ole asiasta pahoillani. Olen varma, että se saa paljon positiivista palautetta turkistaan, kunhan pääsemme sinne Porin näyttelyyn, on se sen verran tiivis ja hyvälaatuinen, ainakin jos vertaan sitä Impin harvaan harjaan.

Kun pragaat, ota oliivi

Täytyy taas kiittää onneaan, että omistaa kaksi niin suloista koiraa kuin Impi ja Taro. Ne ovat uskollisesti vierelläni, vaikka välillä onkin vaikeaa. Viimeaikaiset huolet omasta mielenterveydestä hieman elpyvät kun karvaturrit istuvat vierellä ja koettavat piristää. Ne saavat minut ainakin ylös sängystä aamulla, ettei päivä mene hukkaan. Onhan koirista pidettävä huolta, vaikka välillä ei niin ruusuisesti menekään. Kiitos siitä, rakkaat oliivit.

Ilmoitin koirat elokuun alussa järjestettävään näyttelyyn Poriin ja nokkelana matemaatikkona olin laskenut, että 38+32=50, jota se ei tietenkään ole. Sitten mulle eilen soitti näyttelyilmoittautumisista huolehtiva ihminen ja sanoi naurahtaen, ettei ihan näin halvalla näyttelyyn päästä. Luonnollisesti kävin sitten laittamassa lisää rahaa, jahka kotiin pääsin.

Tänään ajattelin viedä koirat hiekkamontulle juoksemaan, että pääsevät nekin vähän pois tästä kämpästä. Otan kameran mukaan niin voin ottaa niistä vähän uusia kuvia.

Tässäpä tämä tällä erää.

Taron kuulumisia

  Kuten alla mainitsin, Taro meni harjoittelemaan agilityä Lohjalle Maikin talouteen. Sen kuulumisia voi tarkastella myös Karman (Maikin koira) lokista - > Karman Loki

Impin kanssa palasimme Kankaanpäästä, eikä siinä sen ihmeenpiä. Tarkoituksena on ottaa yhteyttä johonkin Salon seudun koirahierojaan ja tiedustella mahdollisuudesta päästä hierontaan. Siitä lisää myöhemmin.

Tuorlassa taas

Pri kuvaa Impistä radalla. Kuvat © Sirpa Saari 2009

Tänään sitten oltiin vielä käymässä tuolla Tuorlassa, jossa TSAU järkkäsi agikisat. Kiitoksia kaikille työntekijöille ja tuomareille, kisat sujuivat hienosti ja ainakin minulla oli mukavaa. Ilokseni radat oli rakennettu nurmelle, joka on ehdottomasti suosikkini mitä alustaan tulee, samoin Impin. Impi tosin jätti tänäänkin innostuksensa osoittamatta ja mateli omaan rauhalliseen hölkkätahtiinsa läpi radan, mutta onneksi, puhtaasti. Eli ratavirheitä ei tullut, yliaikaa reilu neljä sekuntia. Tulos tuotta meille toisen sijan, johon olen ihan tyytyväinen, vaikka olenkin hieman harmistunut sen innottomuudesta. Kesäprojektiksi otammekin sitten nopeustreenin, joskin en ole aivan varma vielä kuinka se tulee tapahtumaan. Ennen olen saanut kuulla "juoksemattomuudestani" vain Maijalta, mutta nyt sain tuomariltakin palkintojenjaossa noottia: "Ja nyt alat juoksemaan, kun on noin varma koirakin!"... Eeerrr... Nooo, kyllähän minä pinkomaan joudun jahka Taro tuosta tulee kilpaikäiseksi *_* Katsotaan kuinka tuo Impi tuosta syttyy.

Seuraaviin kisoihin onkin sitten aikaa, enkä ole Impiä ilmoittanut yhtikäs minnekään. Tamperetta harkitsen, mutta saa nähdä.

Taro puolestaan lähti tänään Maikille hoitoon ja pienimuotoiseen koulutukseen. Katsotaan kuinka korrekti kansalainen siitä viikossa(?) tulee. Mutta täytyy sanoa, että on kyllä rentouttavan rauhoittavaa, kun ei jatkuvasti tarvitse olla hälytystilassa kuuntelemassa onko sen suussa luvattomia esineitä, vai luita. Otan siis kaiken irti tästä lomasta. Maikki lupasi laittaa väliaikatiedotteita ja soittaa, mikäli ongelmia ilmenee. Saa nähdä soiko puhelin jo illalla tai huomenaamulla, että nyt on ilkiö haettava pois. Maikki lupasi sitoa sen kiinni lähiristeyksessä olevaan tolppaan, josta voin sitten käydä sen hakemassa.

Me lähdemme nyt Impin kanssa kohti Kankaanpäätä katsomaan taustaporukoita. Viemisiksi olen pakannut kassillisen pokaaleja ja ruusukkeita. Siellä meitä odottaa ehkä maailman neuroottisin mäyräkoira, Calle, joka on äitini koira. Kirjoittelen sitten sieltä lisää kuulumisia. Mutta nyt, menen pakkaamaan loput kamat ja lähden ajelemaan.

Agilityä Turussa

Eli tänään oltiin jälleen kilpailemassa agiltyssä. Hieman myöhästynyt aamu kostautui lähes poisjäännillä ensimmäisestä radasta, mutta onneksi pääsimme kuitenkin vielä mukaan. Rata meni ihan ok, joskin yksi kielto ja yliaikaa, kuten tavallista. Toinen rata meni mönkään kepeillä, jossa Impi jostain syystä valitsi väärän sisäänmenon. Koira oli muutoinkin varsin väsynyt, eikä se enää toisella radalla jaksanut keskittyä. Mutta ihan jees.

Oliiviseurue onnittelee Karmaa ja Maijaa ekasta nollasta, jota vielä koristi voittajasija. Toisen luokan kolmossijastakaan ei ole syytä olla häpeissään. Pian olettekin jo kakkosissa.

Huomenna on vielä yksi lähtö ja sen jälkeen termiitti menee hoitoon Maijalle ja minä, sekä Impi lähdemme käymään Kankaanpäässä. Näiden kisojen jälkeen pidämme varmuuden vuoksi taukoa, sillä pelko mahdollisesta vahinkoraskaudesta Impillä vielä hieman varjostaa treenaamista. Kyllä sen pitäisi ensi kuun aikana näkyä, mikäli koira pentuja odottaa. Toivottavasti ei.. T_T'

Jaahas, nyt vain sitten loppupäivän ohjelmaa suunnittelemaan.

Ja kenestä puhumme...

Impi

Oikea nimi: Humisevan Harjun Immortelle
Syntynyt: 11.4.2007
Motto: "Ota kaikki mitä saat, äläkä anna mitään takaisin!"
Oliivilaatu: Musta kivellinen oliivi

Impi on jäyhänpuoleinen ja itsetietoinen matami, joka ei suotta kuluta elämäänsä optimistiseen haihatteluun. Siinä missä toinen oliivi hääräilee päämäärättömästi ympäriinsä, Impi harkitsee ja pohtii asiat ennen kuin toimii. Täytyyhän sitä punnita asioiden tärkeysjärjestystä. Tähän tarkan harkinnan sääntöön on kuitenkin yksi poikkeus, se on ruoka.  Impi on äärimmäinen kulinaristi ja erittäin uskalias kokeilemaan uusia ruokia. Kun se on todennut jonkun ruuan itseään miellyttäväksi, se ei suotta aikaile sen pistelemistä poskeensa. Impi on myös hyvin innovatiivinen keksimään erilaisia lähestymistapoja esimerkiksi pöydällä olevan ruokapalan saamiseksi. Hetken harkinnan päätteeksi sesaa kyllä jollain keinolla iskettyä hampaansa viattomaan voileipään tai koiranmakkaraan.
Impi osoittaa kiintymyksensä ruokaan hyvin voimakkaasti ja pahaa-aavistamaton koiran hemmottelija voi löytää käsivartensa kyynerpäätä myöten Impin kidasta ojennettuaan herkkupalan ahnaalle ruuan ystävälle. Ruuan läheisyydessä omanarvonsatuntevasta leidistä kuoriutuu hyvinkin nopeasti palvelusaltis agilitykoira ja tokokokelas. Ikävä kyllä tämä motivaattori ei ole kilpailuissa sallittu.
Tästä aasinsillan saatuani, voinen siirtyä harrastuksiimme eli agilityyn ja puskatokoon. Agilityssä Impi ei ole mikään kisatykki, mutta onpahan sillä yksi nollatulos ykkösistä plakkarissa ja toivottavasti lisää on tulossa. Impi on myös kunnostautunut näyttelyiden saralla, sillä se on jo pokannut itselleen Suomen muotovalion arvon. Nyttemmin olemme lähes täysin lopettaneet näyttelyissä hyörimisen ja jättäneet suosiolla hyvät arvosanat uusille nimille. 
Tokomme, josko sitä tokoksi voi kutsua, on hyvinkin epävirallista. Minkäänlaisia kisatavoitteita meillä ei ole ja seuraaminenkin suoritetaan oikealta puolelta. Jokunen kaukokäsky on saatu opetettua, mutta todellakin, kaikki hyvin epätäsmällistä ja päämärätöntä touhuilua tuo lähinnä on.Impi on kotikäytökseltään suhteellisen moitteeton, lukuunottamatta satunnaista ruuan varastelua ja vähäistä huutamista perääni lähtiessäni (joka on kuitenkin poistettu päiväjärjestyksestä sitruunapannalla). Siinä missä pienenpi oliivi nukkuu mieluusti sängyn alla, ei Impin ylpeys riitä muualla kuin sängyssä nukkumista. Olipa sillä kuinka kuuma tai tukala olo hyvänsä, ei se lähde sängystä oma-aloitteisesti ja käskettäessäkin se mulkaisee ensin tuohtuneena komentajaa ja harkitsee sitten lähtöä. Impi ei juurikaan syö mitään huonekaluja tai muita tavaroita, mutta eräs heikkous neidillä kuitenkin on: silmälasit. Se ei voi vastustaa kiusausta jo joku on erehtynyt jättämään lasinsa sen näkyville. Sangat saavat olla kaikessa rauhassa, mutta linsseistä rillien omistaja sitten löytääkin pienet somat reiät keskeltä lasia. Onneksi en itse tarvitse laseja.

Taro

Oikea nimi: Humisevan Harjun Desert Rose
Syntynyt: 29.9.2008
Motto: "TÄYSII!"
Oliivilaatu:Vihreä paprikatäytteinen oliivi

Taro. No, kaikkein helpoin määritelmä Tarolle on varmaankin vastakohta Impille. Jos Impi on tuuma, niin Taro on toimi. Ja erityisen toimiva se on hammaskalustoltaan. Pienten neulanterävien hampaiden väliin joutuva esine on nopeasti tuhottu, olipa kyse sitten television johdosta, sängyn jaloista tai untuvatyynyistä, kaikkeen on isketty kiinni. Ruokakin tälle pikku termiitille maistuu ja se omaa samaa ahneutta kuin Impikin mitä ruokaan tulee. Ainoa, että siihen on lisätty mausteeksi käsittämätön ponnistusvoima. Onneksi se ei ole niin kekseliäs kuin Impi tai se olisi täysin pitelemätön. 
Taron kouluttaminen on olosuhteiden pakosta jäänyt vähän vähälle ja siitä tunnen hieman huonoa omatuntoa. Olemme kuitekin aloittaneet agilityn alkeet, samoin kun jotain perusjuttuja, kuten istumista, maahanmenoa ja paikallaan odottamista. 
Näyttelyissäkin Tarzan on ehtinyt pari kertaa käydä, vaihtelevin tuloksin, tosin. Ekoissa näyttelyissä ei herunut tuomarilta edes kunniapalkintoa, mutta toisessa näyttelyssä se oli ROP-pentu. Katsotaan kuinka tilanne edistyy, kun päästään junnuluokkaikään. Eka virallinen agilitykilpailu on aikaisintaan vajaan vuoden päästä kun se täyttää 18 kuukautta.
Laumamme nuorin on myös laumamme äänekkäin, eikä se vaadi kuin pienen epämääräisen kolahduksen ryhtyäkseen rasittavaan hälytyshaukkuun. Sama räpätys jatkuu jos nähdään uusia koiratuttavuuksia ja Taro lähestyykin uusia tuttavuuksia kuin rynnäkkösotilas. Sarjatulena se räkyyttää niin paljon kuin keuhkoista lähtee ja juoksee täysillä toista kohti. Mutta kun se on noin metrin päässä koirasta se maastoutuu ja ryömii maata myöten toisen koiran luo. Tämä jos mikä saa koirat aivan hämmästyksen partaalle, eivätkä ne käsitä mikä tuo olento oikein on. Kun ensimmäisen nuuskaisut on tehty, Taro alkaa juosta heikkopäisesti ympäri koiraa saadakseen tämän leikkimään. Useimmiten tuloksena on kuitenkin vain ärähdyksiä tai näykkäisyjä, jotka saavat Taron taas maastoutumaan.
Taro ei ole minun omistuksessani vaan se on sijoituksessa. Minun koirani siitä tulee vasta neljä vuotiaana tai yhden pentueen jälkeen.