Viikonloppu maalla

Sillä välin kun minä heiluin pitkin Jyväskylää, viettivät Taro ja Impi lomaa maalla Sammaliston Soilen luona.  He ovat ennenkin vierailleet siellä lomieni aikana ja täytyy sanoa, että hoito on ollut ensiluokkaista, eli suosittelen! Jos joku tahtoo, niin voin aina laittaa sähköpostilla puhelinnumeron ;)

Taro juoksu alkoi pian loppua, mutta se oli kyläillessään juuri parhaassa vaiheessa. Kun vielä seuraan liittyi vanhempi herra Cosmo, joka on leikattu jackrussel-uros, oli soppa valmis. Taro on kyllä saanut kyytiä koko viikonlopun ja sen se ole näköinenkin kun kotiin pääse. Simahti kuin saunalyhty nukkumaan - kunnes Cosmo tuli meille kylään. Sitten alkoi taas armoton nylkytys ja kenties hieman kiusallisempaa siitä vielä tekee se, että toiminta keskittyi parvekkeelle, jossa istuskelimme keskustelun merkeissä. Koirat on koiria, siitähän ei pääse mihinkään, mutta kyllä se aina vähän kiusallista on, kun yrittäessäsi keskustella maailmanpolitiikasta tai jostain yhtä ylevästä aiheesta, kunnioittavat koirat aihetta antamalla sille piut paut ja alkamalla lemmenleikit. No, ainakin Taro ja Cosmo olivat tyytyväisiä.

Hormoonihyrrä

Olen viimeaikoina ryhtynyt pohtimaan koirieni seksuaalisuutta, sillä ei riitä yhden käden sormet  laskemaan kertoja yhden päivän aikana, kun jompi kumpi on nylkyttämässä toista. Eikä siinä vielä kaikki, tämä ylitsepursuava seksuaalisuus ei rajoitu pelkästään siihen perinteiseen koira-asentoon, vaan sieltä on pian tullut kaikki kama sutra-kirjasta löytyvät asennot aina kuuysistä lähtien. Koirat ovat koiria, sitähän ei kukaan voi kieltää, mutten voi väittää, etteikö etenkin ei-koiraihmisten katseet  olisi olleet hämmentyneinä, kun tämä pornoshow pyörähtää käyntiin. No, siinä sitten koetan selitellä asiaa alistamisella ja laumahierarkian vahvistamisella, mutta... no... rajansa kaikella, otaksun.

Moista käyttäymistä pohtiessani toivon, että osaltaan kysymys on tällä hetkellä koirieni erityyppisistä hormonaalisista tiloista. Taro nimittäin on tällä hetkellä ensimmäisessä juoksussa ja Impiä riivaa armoton pesänrakennusvietti, sillä se kärsii juuri valeraskaudesta. Tarolla on onneksi naapurissa poikakaveri nimeltään Vili, joka tosin on melkoinen hienostoherra verrattuna rajuotteisiin narttuihini. Cotton de tulear-uros on kuitenkin ilmoittanut Tarolle suuresta mielenkiinnostaan, toivottavasti Taro osaa käyttäytyä sievästi, eikä heti ruhjo herkkähipiäisen aivoja pellolle.
Impin pesänrakennus on ollut perin raivokasta ja siitä on saanut kärsiä muunmuassa parvekkeella oleva patja. Tänäaamunakin se ilmaantuin patjan välistä naama vaahtomuovin palasissa. Saa nähdä joudunko hankkimaan uuden patjan.

Viikonloppuna kun lähdemme kohti Jyväskylää menevät tyttöset ja Impin yksi rakastajista, Cosmo-uros hoitoon Soilelle Kangasalalle. Impin hyperseksuaalisuus tunnetaan myös siellä, sillä viime vuoden kesällä sitä ei pystynyt estämään minkäänlaisilla virityksillä tulemasta alakerrasta mustaterrieri-miesten pariin. Se onnistui keplottelemaan itsensä läpi kaikista porteista ja sitten alkoi sellainen koirien origio-rinki yläkerrassa, että oksat pois. Onneksi Puke ja Einstein ovat niin suuri, ettei vahinkoa päässyt sattumaan Impin kiihkeistä yrityksistä huolimatta.

Tässä merkintä tällä erää ;)

Öinen juoksulenkki ja muuta mukavaa

Sattuipa niin muikeasti tässä pari viikkoa sitten, että laiskojen tapojeni mukaisesti lähdin käyttämään oliiveja iltapissalla niin, että oveni jäi raolleen, koska en jaksanut etsiä kotiavaimia käsiini. Enpä kuitenkaan tajunnut, että parvekkeen ovi olikin jäänyt auki. Palatessani sitten käytävään, kuulen kuinka oveni pamahtaa lukkoon. Siinä meinasi tulla hätä käteen, sillä kello löi yhtä yöllä ja minulla ei ollut avaimia eikä puhelinta missään. Sen sijaan kaksi pässinpäätä narujen päässä. 

Aluksi suunnittelin yhyttäväni jonkun naapureista lainaamaan minulle puhelinta. Ikävä kyllä en sitten kehdannutkaan siihen kellon aikaan mennä soittelemaan ovikelloja, joten lähdin toiveikkaana Salon kadulle etsimään puhelinpitoista väkeä. Sain kävellä hyvän tovin, että lopulta löysin erään ystävällisen naishenkilön, joka sitten lainasi puhelintaan. Pirautin nopeasti yövartijan numeroon, jonka olin opetellut ilmoitustaululta ulkoa. Kysyttäessä, kuinka kauan minulta menisi palata kotiin, vastasin reippaasti, että "kymmenen minuuttia". Varin optimistinen arvio, ettenkö sanoisi. Matkaa oli kuitenkin noin kaksi ja puoli kilometriä. Pistin siis juoksuksi ja koirat olivat ihan ällikällä lyötyjä, että mikä hemmetti tällaisen öisen koikkelehtimisen tarkoitusperä mahtaisi olla. Sitkeästi ne kuitenkin juoksivat kannoillani kotiin asti ja täytyy sanoa, että huhhuh. No, en minä siitä kymmenessä minuutissa selvinnyt, mutta onneksi vartija oli myöhässä ja ehdin loistavasti paikalle. Lopulta sitten pääsin kotiini ja koirat painuivat uupuneina nukkumaan. Impi eritoten, oli hieman loukkaantuneen oloinen, kun se ei ollut takaisintulomatkalla saanut nuuskia kyllikseen.

Satuin lueskelemaan toissapäivänä Bassetkerhon foorumia ja huomasin, että Impi oli Vuoden näyttelykoira-tittelin reunassa kiinni jakaen viidennen sijan erään toisen näyttelykoiran kanssa. Eli toivottavasti Porin KV-näyttely menisi hyvin jotta Impi saisi lisää pisteitä. Ei sitä tiedä jos vaikka siitä tulisi Vuoden Näyttelypetit 8) Mutta joo, eipä tässä taida täällä erää olla kummempia. Onnittelen itseäni 20-vuotissyntymäpäivänä johdosta.