Aktiiviviikonloppu

Nyt on Impikin tosissaan saanut pirusti liikuntaa. Olemme ainakin kolme neljä kertaa viikossa käyneet hiekkamontulla juoksemassa ja koiratarhallakin olemme aktiivisesti vierailleet. Lenkkeily perinteisessä muodossa on ikävä kyllä jäänyt vähemmälle, kiitos runsaan töissäkäyntini. Töiden jälkeen ei yksinkertaisesti jaksa, joten mieluummin vie koirat koirapuistoon juoksemaan kavereiden kanssa ja ottaa itse kirjan kouraan.

Lauantaina päätettiin lähteä Annin kanssa mökille ja otettiin luonnollisesti koirat mukaan. Ne olivat varsinaisia metsäkoiria ja juoksivat sielunsa kyllyydestä pitkin valtavia metsiä. Välillä kuulosti siltä, että ne olisivat lähteneet jonkun eläimen peräänkin, mutta palasivat aina jonkin ajan kuluttua. Sunnuntaina ne olivat jo niin poikki, että lähinnä makoilivat mökin pihalla ja nukkuivat. Nukkuminen jatkui vielä kotonakin, mutta olivat ne kyllä kerta kaikkiaan tyytyväisiä.  Olisi hienoa, jos voisi joskus pidemmän aikaa asua mökillä ja mahdollistaa niille saman liikunta määrän pidemmän aikaa. Katsotaan josko ensi kesänä se onnistuisi.

Ei sittenkään takakireä

Kävimme Impin kanssa hierojalla Lohjalla tiistaina. Oman mieleni odotuksissa olin ollut varma, että ongelmamme olivat lähtöisin Impin takapäästä, koska sillä oli kipupisteitä ristiselässä, mutta näinpä ei kuitenkaan ollut. Suuremmat ongelmat johtuivatkin etuosasta ja niskasta, joka oli lihasköyhä ja vältteli hierojan kosketusta niska-alueella. Ohjeeksi saimme monipuolista liikuntaa ja tasapainoharjoituksia. Yritän nyt kunnostautua ja saada koiran kuntoon, että pääsemme taas harrastamaan agilityä oikein kunnolla ja kisaamaankin kenties. Kenties tämän kuntoutuksen myötä löytyy sitten vähän myös sitä kauan kaivattua tempperamenttia harrasteluun :) 

Uitettuja rottia ja laidunohjuksia

Lähdimme koirien kanssa näyttelyn merkeissä kohti Kankaanpäätä. Pääsimme itse Kankaanpäähän vasta sunnuntaiaamuna, kun menimme yöpymään Niinisaloon. Sinnekin saavuimme vasta puolilta öin, harhailtuamme pitkin Niinisalon metsiä pilkko pimeässä. Nerokas oikoreitti kostautuikin lähes kolmenkymmenen kilometrin lisämatkalla.

Kello lähenteli varmaan yhtä kahta, ennenkuin pääsimme viimein nukkumaan, koska kaikki huoneen kahdeksan sänkyä oli luonnollisesti testattava ennen kuin sohva todettiin parhaaksi yöpymisspotiksi. Sitä ennen, sain kuulla jotain historiallista, kun Impi huomasi noin 30 hevosen lauman vaeltelevan ikkunamme alla (leiritalo on siis aivan tarhojen vierellä). Tämä pimeydessä vaeltava karvamammummilauma sai Impin kurkusta nousemaan kumeaa murinaa, jota olen saanu todistaa vain kaksi kertaa elämäni aikana aikaisemmin. Nyt sitä murinaa sitten riittikin, kunnes kaappasin takakireän ystäväni kainalooni ja sain sen vaimentumaan.

Aamulla, puoli kuuden aikaan, lähdin viemään koiria lenkille. Koska kello oli vähän ja ainuttakaan ihmistä ei näkynyt missään, päätin päästää koirat irti. Urbaaneiksi ja hienokäytöksisiksi oppineet tyttösethän tästä riehaantuivat ja lähtivät hirmuiseen viiletykseen pitkin tallialuetta. Taro ei eteen juuri katsonut ja hämmentyi suunnattomasti jouduttuaan juuri aiemmin mainitsemani hevoslauman keskelle. Siinä hetken säikähtäneenä tuijotettuaan se päräytti ilmoille mojovan sotahuudon ja kirmasi pois paikalta. Enpä ole Impiäkään nähnyt moista vauhtia viilettävän aikapäiviin. Yleensä Taro juoksee nopeammin, mutta nyt ei nuorikko pysynyt hurjistuneen Ihaan vauhdissa. Oli ilo katsella kun koirat nauttivat niin kovin elämästään. Sopuisasti ne palasivat kanssani sisälle kun kutsuin ne aamupalalle.

Puolilta päivin olisi siis kehämme Porin näyttelyissä. Reissu meni kuitenkin totaalisen mönkään ja huomasin Kankaanpäässä, että näyttelypaperit ja rokotustodistukset olivat jääneet Saloon. No, onneksi ymmärtäväiset järjestäjät antoivat meidän osallistua silti -eivätpä olisi antaneet. Kun oli juuri saanut koirat kauniiksi ja kiiltäväturkkisiksi, alkoi käsittämätön sadekuuro, jonka jälkeen hihnojen päässä seisoi kaksi litimärkää petitiä, jotka eivät olleet kauneutta nähneetkään. No, sen huomasi kyllä arvosteluissakin:

Taro: "Nice head, feminine. Good neck, topline should be straighter. She is too light on bone. Ribcase & chest need to improve. Front should be straigter. Long in body. Nice mover."
 
Impi: " Nice head, feminine. Front should be much straighter. Chest should be more developed. Good neck, topline. Light on bone. Good angulation. Nice mover."

No, ainakin saimme erityiskiitosta liikkeistä, mistä ne kukkahattutätien syöttöporsaat saivat noottia.  Mutta tuomaria eivät esimerkiksi hampaat kiinnostaneet lainkaan ja tuomarointi oli muutenkin suurisuuntaista. Mutta joo, kateellisen panettelua, kun koirat eivät pärjää. Tuloksina Tarolle H (Hox. Haminan ROP-pentu) ja Impille EH (valioluokassa, kaikista avoimen luokista SERTit). Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä. Seuraavaa näyttelyä en aio käydä melko toviin.