Vauhtinakkien launtai

Aamu aloitettiin reippaasti ja lähdettiin treenailemaan tokoa hallille. Kaikki koirat tuntuivat tosi mukavilta, mutta erityisen vaikutuksen minuun teki Hamu, joka oli suorastaan näppärä, vaikka termi ei muutoin kovin osuva kuvaus Hamun ominaisuuksista. Mutta kyllä, seurasi hienosti ja jopa niin aktiivisesti, että päästiin jo harjoittelemaan käännöksiä käsiavuilla. Kyllä siitä vielä tokokoira leivotaan ;)

Impi harjoitteli tänään niitä perinteisiä tokoliikkeitä ja lisäksi hyppyä. Targetin kanssa lähtee pelkällä käskyllä ja pysähtyy käskystä esteen taakse, mutta jos targettia ei ole, sen meno ei ole ihan niin johdonmukaista.

Taron kanssa vahvistettiin vielä kontaktia A:lla, kun muut aksaesteet on kuskattu jo kentälle, eikä niitä siksi ollut käytettävissä. Paikoin Taro väläytteli jo aika hyvää suoritusta, mutta kun vauhtia on paljon ja minä en pysähdy, ei ole lainkaan varmaa että se pysähtyisi. Mutta pari kertaa se suoritti A:n oikein oppikirjan mukaisesti: vauhdilla kontaktille, pikainen pysähdys (n. 1 sek) ja sitten jatkettiin matkaa. Harjoiteltiin sen kanssa myös takaaleikkauksia, koska ne ovat olleet meille haaste. Kun lähden leikkaamaan oikealle, Taro hoksaa kyllä kääntyä mukana, mutta vasen puoli vielä vähän takeilee ja se tuppaa pyörähtämään hypyn jälkeen. Pitänee kiinnittää vielä enemän huomiota omaan rintamasuuntaan, jotta sen olisi mahdollisimman helppo ennakoida.

Mutta se treeneistä. Iltapäivä kului Kokkolassa, kun lähdettiin viemään luokkatoverin valkoista paimenkoiraa lekurilla käymään. Sillä välin kun he olivat vastaanotolla, lauma pääsi koirapuistoon. Siellä oli pienten puolella vain pienen pieni yorkshirenterrieri ja kyllä siinä sai vähän omiensa perään katsella, etteivät jyrää pienempäänsä.
Onnistuin tiputtamaan autonavaimeni puistoon ja päätin käyttää tilanteen hyväkseni harjoittelemalla Impin kanssa esine-etsintää. Impi ei ihan heti hoksannut mitä siltä odotettiin, mutta käytti nenäänsä niin, että se ohjeisti minut avainten viereen. Osoitin nippua ja pyysin Impiä hakemaan sen. Siinä vaiheessa huomasin Impin päänpäällä syttyvän hehkulampun ja piilotin avaimet vielä pariin otteeseen Impin etsittäväksi. Viimeisellä kerralla se haki nipun jo muitta mutkitta. Pienten puolella ei tuolloin ollut ketään, mikä mahdollisti mukavasti harjoituksemme :)

Iltapäivällä mentiin sitten vielä hiekkamontulle kameroimaan Impin ja Taron kanssa. Seuraksi lähti Nana, tuo samainen valkoinenpaimenkoira, jonka kanssa olimme Kokkolassakin. Tuulinen sää sai kummatkin petiteistä pirteälle tuulelle ja tässä muutama otos vauhtinakkien riemuittelusta:

Taro havaitsee pallon.

Taro varastaa pallon.

Taro riemuitsee onnistuneesta pallovarkaudesta.

Kevät tulee ja kesäharrasteet heräävät horroksesta

Kyllä sitä koiraihmisen päivään saa mahtumaan ihan kiitettävästi ohjelmaa, jos vain jaksaa koirien kanssa harrastella. Metsässä tekisi mieli samota enemmänkin, kun ei enää tarvitse kahlata polvenkorkuisissa hangissa ja koiratkin tuntuvat nauttivat helpommasta matkanteosta. Löytyi oivallinen uusi juoksutuspaikkakin, nimittäin eräs soramonttu, jossa on lampi keskellä. Koirat pysyivät kivasti mukana, luukunottamatta yhtä yhtä pientä rusakon nostoa taimikosta. Sekin jahdin sain kuitenkin pätkäistyä ennen alkujaan, kun onnistuin oikaisemaan hiekkatielle koirien eteen, jotka kiihdyttelivät ulos metsiköstä. Sääli oli sinällään keskeyttää, mutta rauhoitusaika on rauhoitusaika, eikä turhia kaahotuksia metsissä sovi suvaita. Sen sijaan pistän mieleen missä kaikkialla täällä jänöksensukuisia liikkuu, josko Taron kanssa päästäisiin vielä ajokokeita kokeilemaan omiin metsiin, jahka uudet pitkän kokeen säännöt tulevat voimaan.

Mutta sitten takaisin näihin koulutettaviin lajeihin. Ehkä parempi, että teen näistä ihan tällaisen lajikohtaisen katsauksen:

Agility:
Impi:
Osaahan tuo kaikki esteet, eteneminen radalla jokseenkin tätimäistä. Koetettu vähän piristää targeteilla, mutta eipä tuosta ihan taida kakkosluokan nopeuksiin olla. Harrastelkoon muuta.

Taro:
Talvella saatiin kontakteja tehtyä, vielä vaatii vähän vahvistamista kun tullaan vauhdilla. Muut esteet on kunnossa, paitsi ne iänikuiset kepit. Mutta niihinkin saatu sikäli edistystä, että verkot saatu vähennettyä kuuteen ja nostettua 30 senttiin. Pikkuhiljaa siis. Tosin ajattelin kaivaa taas vinokepit naftaliinista kun nurmikot ilmaantuivat. Toivo elää vielä niistä kisoista ensi kesänä.

Hamu:
Menee rataa jo paremmin, rengas on ok, ei sata varma mutta ok. Hyppytekniikka on kuitenkin sen verran huono, ettei tästä taida olla möllejä pidemmälle.

Toko:
Impi:
- Vierelletulo: pientä edistystä syksystä. Tarvitsee vielä voimakkaita käsiapuja.
- Seuraaminen: paljon parempi kuin syksyllä, mutta käännöksiä ei olla vielä oikein aloitettukaan.
- Paikkamakuu: check, vielä pienoista hiomista, kuten aina.
- Liikkeestä jäävät: seisahtuminen aloitettu ja pyritty tekemään huolella hyväksi, alkeistasolla.
Maahanmenoon keksittävä joku kikka kolmonen, jolla siihen saadaan potkua.
- Nouto: muuten ok, mutta palauttaminen pitäisi saada kuntoon.
- Hyppy: muuten ok, mutta käsiapuja pitää vielä vähän karsia.

Taro:
Ai mikä toko? No joo, leikilläni oli tehnyt sen kanssa liikkeestä seisahtumista, vierelletuloa ja paikkamakuuta.

Hamu:
- Vierelletulo: pikkuhiljaa, vielä paljon käsiapua
- Seuraaminan: imuttamista on saanut harvennettua hyvin, vielä taipumusta poikittamiseen
- Paikkamakuu: harjoitellaan vielä etäisyyttä ja aikaa, mutta periaate on hallussa.
- Liikkeestä jäävät: osaa liikkeesta maahan menon (en tosin ole vielä kokeillut seuraamisesta), seisahtumista pitää vielä vahvistaa
- Nouto: ei olla vielä aloitettu
- Hyppy: targetin kanssa menee

Henkilöhaku:
Impi: Vastatuuleen tekee jo taattua työtä, myötäiseen joutuu vielä harjoittelemaan. Alkanut ilmaisemaan ilman käskyä.

Hamu&Taro: Tehneet vasta hakuja, joissa ovat nähneet piiloon menijän juoksevan. Tykkäävät kyllä. Vähän tuppaa tulemaan ajohaukkua.. ;)

Esine-etsinä:
Impi tekee ihan kivasti, ahtaita piiloja vielä vähän mietitään. Ja välillä iskee laiskuus :) Taro&Hamu saavat harjoitella ensin noutamisen, ennenkuin tekevät etsintöjä...

Kesällä keskitytään sitten noiden lisäksi mejään, siitä voidaan sitten tehdä katsaus kauden jatkuessa :)

Hyvä treeni, parempi mieli

Eilen tuli lähdettyä treenaamaan hallille, kun koirat eivät tuntuneet pysyvän nahoissaan kotioloissa. Itsellä on ollut hieman uupumusta koulutehtävien huikean määrän kanssa ja ajattelin, että jos ehkä sitä jotain pientä voisi koettaa tehdä, mitään kovin ihmeellistä en kuitenkaan jaksaisi.
No, sattuipa sopivasti, että seitsemältä lopettanut ryhmä oli juuri aikeissa kerätä kyhäämänsä radan pois saapuesasni paikalle. Säästin heidät siltä vaivalta ja kiirehdin sanomaan, että jättäkää esteet ihmeessä paikoilleen. Rata koostui parista putkesta, viidestä hypystä, A:sta ja renkaasta.

Päätin tehdä rataa improvisoiden ja muutin jatkuvasti sen kulkua, lähinnä harjoitellakseni omaa liikehtimistäni radalla. Tuntui uskomattoman hyvältä, että koirat suorastaan lensivät radalla ja tekivät tosi uutterasti hommia. Taron kanssa harjoiteltiin takaaleikkauksia, koska ne ovat hieman aiheuttaneet ongelmia, kun Taro ei osaa lukea (tai oikeastaan minä en osaa viestittää) oikeaa kääntymissuuntaa kun jäänkin sen taakse. Eilisen perusteella tunsin taas pientä toivonkipinää kilpailemisen aloittamisen suhteen, sillä koin siinä rataa tehdessäni sen sellaisen "flow"-efektin, kun kaikki vain toimii ja kumpikin, sekä koira että minä, tiedämme minne olemme matkalla.

Hamu oli kaikessa vitsikkyydessään suorastaan riemastuttava, kun se oikein taitavana agilitykoirana suoritti esteet nopeasti ja näppärästi, joskaan lainkaan kuuntelematta minun ohjeitani.. Suoritettuaan näppäränä ratansa, se tuli luokseni perin tyytyväisenä itseensä vaatimaan palkkiota.
Renkaankin osalta sillä on selkeästi alkanut vähitellen välähtää ja se suoritti sen pari kertaa ihan kivasti. Sen hyppykapasiteetille tosin minikoossakin rengas on iso hyppy, eikä viitsitty hirveästi mennä sen jaksamisen rajoille.

Impikin vaikutti iloiselta, kun kerrankin tehtiin jotain vauhdikasta sen sijaan, että hiottiin tokoliikkeitä ja eteni normaaliin nähden reippaasti. Ja kyllähän minä hieman tokoliikkeitäkin sitten lopuksi otin, harjoittelin seuraamista peilin kanssa, niin etten katsonut koiraan. Ihan kätevä systeemi.

Hamukin on alkanut oppia seuraamisen alkeet, kontakti pysyy hyvin, mutta vielä se on kovin taipuvainen poikittamaan ja otankin siksi toistaiseksi kohtuu lyhyitä pätkiä. Pitänee taas raahata videokamera mukaan treeneihin :)

Trimmailua

Nyt on sitten kevään trimmit tehty kaikkien koirien osalta. Taro pääsi tunnille mukaan ja siltä nypittiin kaikki irtoava. Ihana sileä pohjavilla tuli esiin ja Taro näyttää nyt tosi sporttiselta. Vielä pitäisi toisen korvan reunus viimeistellä ja sitten on bueno.
Hamu me nypittiin Marin kanssa tänään ja siihen meni vaivaiset tunti ja vartti! Hamun trimmattiin tuossa pari kuukautta sitten, mutta sille oli päässyt tulemaan nk. tuplaturkki ja nyt sitten otettiin se pitkäksi päässyt uusi turkkikin pois. Näillä turkeilla mennäänkin sitten varmaan elokuun näyttelyyn asti. Hamulla nyt jäi hieman tassuihin tekemistä, mutta kun poika eilen metsäreissulla onnistui rikkomaan tassunsa hankeen, niin annettiin niiden olla, kunnes ärtynyt iho palautuu normaaliksi.


Hamu ennen trimmiä...


... ja trimmin jälkeen

Taro pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa vesijuoksumattoa perjantaina. Aluksi jänskätti aika tavalla, etenkin kun vesi tankissa oli aika vilpoista, mutta pienen tuumimisen jälkeen se lähti ihan kivasti taapertamaan. Ensimmäisen kerran merkeissä mentiin vain kävelyä, ensi kerralla sitten jo ehkä vähän juoksua. Toivottavasti vesi olisi sitten vähän lämpimämpää, koska Tarolla tuli aika kylmä 12 minuutin kohdalla ja päätettiin sitten lopettaa siltä erää. Taron ensimmäinen suoritus jopa videoitiin, katsotaan jos saisin videon nettiinkin jossain välissä :)

Impi 5v.

Eilen Impi täytti kokonaiset 5 vuotta ja tietenkin kaiken kouluhässäkän keskellä en niitä edes huomannut. Onnea muruseni!
Viisi vuotta on jo monen koiran keski-ikä, mutta toivoa sopii, että Impi seuraa suvun narttujen pitkäikäistä linjaa: Impin äiti Roosa (Humisevan Harjun Vie En Rose) täytti juuri viime vuoden lopulla 10-vuotta ja sen viimeksi nähdessäni se oli kunnioitettavasta iästään huomlimatta hienossa kunnossa. Impin isoäiti (HH Charmeuse) on puolestaan syntynyt syyskuussa 1999 ja näin ollen täytti 12 vuotta viime vuonna, puhumattakaan isoisoäidistä (Freckle-Face Very Pretty Gal) joka eli piirun verran alle 17 vuotiaaksi! Eli hyvää lupaa, että Impi on seurassamme vielä kymmenenkin vuoden kuluttua, mistä sitä tietää vaikka vielä kauemminkin :)

Kepkepkep (eli taas agilitypohdintaa)

Ja taas suosikki aiheeni: miten opetetaan Tarolle kepit. No, ainakin voin sanoa, että pientä edistystä ollaan saatu aikaiseksi: Taro on nyt tehnyt kepit kuudella verkolla virheettä n. 15 kertaa peräjälkeen (kahdessa eri treenissä) ja nyt tuntuisi, että saattaisin ensi kerralla yrittää verkon poistamista.
Ja jos jotain muuta positiivista, niin Taro RAKASTAA keppejä. Suorastaan niin paljon, että se karkaa kepeille.. On ihanaa, että se pitää niistä, mutta olisi toki suotavaa, että se ehkä vähän kuuntelisi. Eli paikallaolotreenit tiedossa...
Yhdistettiin kepit putkeen ja jos mahdollista, siitä seurasi entistä enemmän vauhtia kepeille. Minä pahoin pelkään kuinka käy kisoissa kun pitäisi saada koira lähestymään keppejä hallitusti.. Mutta ei se mitään. Olen vakaasti päättänyt, että ensi kesänä mennään kisoihin ja PISTE.

Käytännöntunneilla oli kerrankin aksaa ja tehtiin pieni ratapätkä. Ongelmaksi muotoutui väärällä kädellä ohjaaminen. Tilanne oli siis sentyyppinen, että kaksi hyppyä suoraan ja sitten u-putken kauempaan päätyyn ja siitä puomille. No, loogisinta on ohjata koira putkeen vastakkaisella kädellä (kokeilin valssata, ei ehdi ja koira himmaa), mutta sehän aiheuttaa mutmutmut-kohtauksen Tarossa ja Hamussa. Eli kotitehtäväksi harjoitella eri kulmista ja eri tavoilla esteelle lähestymistä.

Vähän on alkanut pelottaa ne Niinun treenit. Toivottavasti siellä on paimenten keskellä tilaa yhdelle bassetinrotjakkeelle.

Ylienergiaa ilmassa

Kevät tekee kovaa vauhtia tuloaan, vaikka öiset lumisateet tekevätkin parhaansa, jotta entinen lumi ei sulaisi pois ja sekös minua harmittaa. Keväässä on paljon muitakin haasteita, erityisesti näillä leveysasteilla, sillä maaliskuun alussahan alkoi rauhoitus- eli kiinnipitoaika. Lohjallahan ei hirveästi metsäkanalintuja tai muita luonnon otuksia jänösiä ja jokusta peuraa lukuunottamatta liikkunut lenkkipolkujen varsilla, joten koirat saivat suhteellisen vapaasti temmeltää Vallinmontun metsissä.
Täällä sen sijaan metsoja ja pyitä on kuin puluja Turun toreilla, eikä sellaista metsälenkkiä ole tehty, etteikö niitä olisi jostain puusta pyrähdellyt kauemmas.. Paras lukema jonka olen saanut tunnin lenkiltä on peräti kahdeksan... Eihän siinä mitään, eiväthän nuo hirmuisen kiinnostuneet linnuista ole, mutta pienikin häiriö etenkin pesimäaikaan saattaa saada koppelon hylkäämään pesän. Minun omatuntooni tuollaisen aiheuttaminen tottakai kolahtaa, enkä surmin suinkaan tahtoisi että pienet poikaset jäisivät heittelle...
Ongelmaksi on siis muotoutunut koirien kunnon ylläpitäminen niin, että ne olisivat kiinni. Tällä hetkellä pyörä olisi varmaan paras vaihtoehto, mutta minullahan sellaista ei ole. Se onkin ensimmäisenä hankinta listalla, kunhan talouteni sen mahdollistaisi.
Toinen harkitsemani vaihtoehto olisi rullaluistimet, mutta ottaen huomioon rullaluistelutaitojeni tason, voidaan vaihtoehtoa pitää vähintäänkin arveluttavana. Olisi kenties tarpeen opettaa koirille ehdoton "SEIS"-käsky, jotta olisi edes jonkilaiset jarrut. Tai sitten otetaan apukuski jalan mukaan, mikä sekään ei ole kovin käytännöllinen vaihtoehto. Taron kanssa kokeiltiin viime kesänä varovasti ja kyllähän tuo hommasta tykkäsi, itseäni vain hirvitti...
Ja sitten on vielä vaihtoehto C eli juokseminen. Erittäin varteenotettava vaihtoehto sinällään ja tekisi minullekin hyvää, mutta aika paljon saan alkaa pinkomaan että saisin kaikki koirat liikkumaan riittävästi. Jos sitä kuitenkin ihan tosissaan yrittäisi, niin canicross voisi kyllä olla ihan kivaa.. Kunhan vain pururadat sulaisivat ja äreät hiihtäjät lähtisivät kesälomille...
JOS JOLLAKIN on hyviä ideoita tämän dilemman ratkaisuun, otan ehdotuksia avosylin vastaan. Juoksumattoon minulla tuskin on varaa edes käytettynä, eikä se varmaan koirien mielestä kovin viehättävä vaihtoehto ole.... Vaikka voisihan sitä käyttää ihan kunnon ylläpitämismielessä, luonnollisesti muiden aktiviteettien lisäksi.

Kevään merkkejä on muitakin, nimittäin narttujen juoksuajat. Nyt juoksee Impi, tärppipäivät on laskettu ensi viikon alkuun ja eristäminen on aloitettu. Impin juoksut ovat siksi kiitollisia, että se on erityisen tarkka tärppipäivistä, toisin kuin Taro, joka tuntuu olevan tärppipäivillä koko juoksun ajan. Hamu on jo saanut useaan otteeseen läimäytyksen käsilaukusta, kun on erehtynyt edes nuuhkaisemaan Impin peräpäätä. Mutta Hamu-parka stressaa ja kitisee koko ajan. Yöunet jäävät taas vähiin, eritoten kun Hamu kiukuspäissään pisteli kauko-ohjattavan sitruunapannan kaukosäätimen pilkkeeksi.. Sen avulla se on saatu luopumaan öisitä serenaadeistaan.

Tarolla on tuntunut olevan nyt niin huimasti energiaa, että se hyppii suorastaan seinille. Agilityssä se on ollut täysin pitelemätön, itse ehdin ensimmäisen esteen ohi, kun Taro viilettää jo kolmannella. Toisaalta mukavaa, ettei tarvitse jatkuvasti kannustaa koiraa eteenpäin, mutta saattaa olla että jossain vaiheessa menee kyllä sitten mutkatkin suoriksi. Onneksi Niina-Liina Linnan koulutus on ensi kuun lopulla, ehkäpä saisimme sieltä hyviä neuvoja tulevaisuutta ajatellen.
Keppejä on nyt treenattu ahkerasti, suurinpiirtein joka toinen päivä, mutta hieman takapakkeja on tullut. Se menee hienosti niin kauan kun verkkoja poistetaan enintään viisi, kuudes katkaisee kamelin selän ja kun se menettää tahtinsa, se ei enää oikein pääse rytmiin ja joudutaan palaamaan kaikkiin verkkoihin. Päätinkin siis ottaa uuden taktiikan harjoitteluun: poistan yhden verkon kerrallaan ja yritän vahvistaa lihasmuistia ja -kuntoa vähitellen. "Poista verkot niin pian kuin mahdollista"-treenit ovat selkeästi liian nopeat Taron oppimiselle. Jos jatkamme treenaamista kesään asti tällä tahdilla ja jos vire pysyy hyvänä, saatettaisiin päästä jo kesällä kisoihin. Se on nyt vaan maltettava mieli verkkojen poistamisen suhteen ja katsottava, jos tämä tekniikka sopisi Tarolle paremmin.

Hamukin on vähän harjoitellut keppejä, mutta sillä on ongelmana erittäin huono takaosan hallinta, joka johtaa siihen, että sen lonkat kolahtelevat keppeihin sen yrittäessä edetä reippaasti. Siltä en ole uskaltanut vielä poistaa yhtään verkkoja, vaan toivon että se vähitellen saisi itsensä vähän koottua.