sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Bassetit agilitaa

Järjestettiin Bassettien Agilitypäivä 26.3. Lägin hallilla. Oli mieletöntä, että osallistuneita oli peräti 14 joista 11 bassetteja. Kaikenkaikkiaan meni tosi hienosti ja olen erittäin tyytyväinen kaikkien suorituksiin ja ennenkaikkea asenteisiin. Impi ja Taro toimivat hyvin, siksikin, että Maija oli tehnyt hieman helpomman radan meille, kun ei osattu arvioida kuinka hyvin vierailevat tähden esteet taisivat. Hamu toimi lähinnä maskottina. Jopa aamulla itse leipomani korvapuustit tekivät kauppansa, vaikkeivät muotovalioita olleetkaan ;)

Suunniteltiin jopa Agirotuun osallistumista seuraavan kerran kun se järkättäisiin. Toivottavasti saadaan kaikki kisaavat petitit kasaan ja joukkoeeksi sinne. Tässä vielä kuvat osallistujista. Kiitos kaikille ja eritoten Maijalle, joka kärsivällisesti jaksoi ohjastaa kaikkia tasapuolisesti :)

Kokeneitte ryhmään kuului itseni ja koirien lisäksi, Laura&Jedi, Martti&Mimosa, Saija&Peku, Vilma&Bono, Simo&Bruce sekä Linda&Lulu.


Tässä Maija, sekä vasta-alkajien ryhmä: Jaana&Liinu, (Helinän mies, jonka nimeä en ikäväkseni muista)&mäyräkoirat Martta ja Miina, Helinä&Sani, Jenni&Namu ja Viivi.


torstai 24. maaliskuuta 2011

Treeniitreeniitreenii ja vähän tulevaa

Ollaan tässä nyt aktiivisesti käyty hallilla treenailemassa, tänään Maija mukana. Se on jostain syystä niin, että menee aina paremmin kun yksinään käy, ehkä siksi, että Maikki tekee aina vähän vaativampia harjoituksia meille. No, minä esitin taas sellaisen klovnishown koirieni kera, että oksat pois. Askelkuviot ja ymmärrys eivät menneet ihan yksiin, ja siihen vielä lisäksi se, että olen alkanut kuulostamaan yliviritetyltä vinkulelulta radalla, takaavat varman viihdeosuuden treeneissä. No, tulipa taas uutta harjoittelemisen vaadetta meikäläiselle. Tästä on hyvä jatkaa ja tähdätä alkukesästä ehkä jo ekoihin kisoihin Taron kanssa.

Impi on nyt ilmoitettu valioluokkaan Tampereen kansainvälisiin näyttelyihin, jonne menemme tietty cacibien toivossa. Epäilemättä siellä on taas taattuja voittajakoiria mukana, joten Impin on parasta olla parhaassa mahdollisessa tilassa. Onneksi Suvikin lupautui esittämään koiran, niin ei mene ainakan huono handlaamisen tiliin, jos sieltä ei toivottuja tuloksia tule. Harkitsen vielä, pitäisikö Hamu viedä pentuluokkaan, mutta toisaalta iso näyttely voi olla pienelle mielelle liikaa. Se varmaan mieluummin jää leikkimään Taron kanssa Soilelle :)

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Näyttelyfiiliksia maaliskuulta


Toinen pentunäyttely on nyt takana päin. Tulokseksi ROP ja KP. Myös Hamun veli oli mukana, mutta harmiksemme tuomari ei palkinnut sitä KP:llä, jota pidän kyllä jokseenkin ankarana tuomiona. Perusteluksi tuomari sanoi, että Hamun etuosa on oli kehittyneempi ja se oli lyhyempirunkoinen. Mutta Ekakin pääsee varmasti vielä loistamaan kehissä, jahka saa vähän massaa :)

Tuomarin lausunto: "Urosmainen kokonaisuus. Oikeat mittasuhteet. Hyvä pää ja purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvin kehittynyt runko. Hyvä eturinta. Tasapainoisesti kulmautunut. Miellyttävä luonne.Liikkuu hyvin. Karva kehitysvaiheessa."

Jätettiin suosiolla ryhmäkehät väliin, kun palkintoja havitteli suuri joukko muitakin ajo- ja jälkiryhmän koiria, mukaanlukien voittajarodut kuten beagle, dalmatialainen, rhodesiankoira jne. Sen sijaan suuntasimme koirapuistoon koko lauman vahvuudelta. Tarolla ja Ekalla meni hyvin yksiin ja tiettyä hengenheimolaisuutta oli havaittavissa. Siellä sai koira jos toinenkin kokea bassetpöyrityksen, kun kolme kehveliä meni kilvan niitä härnäilemään. Kuvia enemmän täällä.


lauantai 19. maaliskuuta 2011

Ratapätkiä ja vastanpuruja

Taro-parka on kärsinyt jo useamman päivän vatsan löysyydestä. Olen nyt pitänyt tiukasti silmällä sen syömisiä ja alan tulla siihen tulokseen, että löysyyden täytyy johtua uudesta puruluulaadusta, jota ostin kun tavanomaisia ei ollut tarjolla. Ajattelin, että Canicur-kuuri voisi auttaa, mutta päin vastoin Taro oksensi sen syötyään, joten jouduimme keskeyttämään kuurin.

Onneksi Taron mielialoissa ei ole ollut suurtakaan muutosta. Yhtälailla se painaa Hamun kanssa koirapuistossa ja metsässä, eikä agilityssäkään huomannut mitään eroa normaaliin. Jos tilanne ei nyt helpotu puruluiden väliin jättämisellä tai oksentelu jatkuu, on minun luonnollisesti vietävä se käymään tohtorilla.

Mutta sitten, treeneissä siis taas. Konsultoituani Maijaa saadakseni apua itselleni ja Tarolle, sekä Suville ja Ramille, sujui treenit erityisen mainioisti. Olin tyytyväinen kaikkiin neljään. Hamun aivoissa oli naksahtanut selkeästi jotain, se ymmärsin jopa yhdistää esteen(rima maasa tietysti) ja putken sarjaksi. Taro toimi putkella taas kutakuinkin hyvin. Impi oli ihan reippaana ja teki taas tunnollista jälkeä.

Meillä oli tällä kertaa videokamera mukana, joten edesottamuksiamme voi katsella osoitteesta http://sariannajunnila.net/oliivielamaa/videot.php

Huomenna Hamun toiset näyttelyt tällä kertaa mukana myös Hamun veli, Eka :)

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Aamutreeni vol 2

Tänään lähdin ihan keskenäni koirien kanssa treenaamaan heti aamukahdeksaksi. Täytyy sanoa, että olin erityisen tyytyväinen jokaiseen koirista. Impi suoritti esteet vanhalla rutiinilla ja oli selkeästi vauhdikkaampi näin aamutuimaan. Sen kanssa en oikein nyt osaa edetä, kun periaatteessa sen osaamisessa ei ole puutteita, puuteet löytyvät omista taidoistani. Pitänee yrittää päästä Maijan oppiin taas jossain vaiheessa, jotta saadaan taas uusia kuvioita harjoiteltavaksi.

Taro oli selkeästi havainnoinut keinun toimintamallin tällä tauolla, jota sen harjoittelusta on pidetty. Nyt se sujui kuin vanhalta tekijältä, myös radan osana. Rengastakin harjoiteltiin taas osana rataa, mutta nyt se oli sijoitettu A-esteen jälkeen, joka ilmeisesti haittasi Taron keskittymistä, sillä rengasta jouduttiin taas kertailemaan. Lopetettiin harjoitukset kun Taro suoritti radan virheettä.
Minua miellytti myös se seikka, että Taro on alkanu vähitellen hakemaan esteitä. Suoritimme 4xeste, pussi, este, keinu, 3xeste, A-este ja rengas-sarjan, ja vaikka esteet eivät nuo sarjaesteet eivät olleet ihan suorassa linjassa perätysten, Taro osasi hakea uudelle esteelle ja selkeästi pyrki etsimään loogisesti seuraavia esteitä. Välillä korvasin A-esteen putkella (olivat hämäyskuvioissa päällekkäin) ja Taro kuunteli mainioisti ohjeita. Putket eivät tällä kertaa tehneet tepposia. Renkaalla huomaan edelleen itse kiirehtiväni ja meneväni liikaa kohti rengasta, joka tuppaa tarkoittamaan sitä, että Taro hyppää renkaan vierestä. Eli pientä hiomista siinä vielä on. Kepit päätin jättää toistaiseksi pois ohjelmasta ja keskittyä niihin kesällä, kun takapihalle saa asetettua irtokepit ja harjoitusväliä voidaan tihentää ja toisaalta harjoitusaikaa lyhentää oppimisen maksimoimiseksi.

Hamu harjoitteli tänään istumista ja odottamista esteen takana. Esteestä oli tietysti laittanut riman maahan. Lisäksi harjoittelimme esteelle hakeutumista, niin että Hamu kulki vierellä ja juoksi siivekkeiden välistä. Hieman se on vielä hölmönlainen, mutta pikkuhiljaa ja pilke silmäkulmassa edetään.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Naistenpäivä baanalla

Enpä aavistanut kun heräsin eilen aamulla, että mitä päivä toisi tullessaan. Sovittiin Suvin kanssa, että ulkoilen Ramin kera aamusta ja sitten mennään treenaamaan, kun Suvi pääsee töistä. En ollut huomannut tarkistaa Lägin hallin varauslistaa, kun ajattelin, ettei siellä arkipäivisin ole ennen iltaa harjoituksia, toisin kävi, siellä oli päiväryhmä juuri aloittamassa. Tästä johtuen päätettiin sitten lähteä hiekkamontulle juoksuttamaan koiria.

Kaikki meni ihan käsikirjoituksen mukaan niin kauan kunnes lähdettiin ja Impi tullutkaan Hamun kanssa takaisin luoksemme (yleensä se ja Hamu tulevat kanssamme autolle heti, kun lähdetään takaisin päin, Taro liittyy seuraamme yleensä vasta kun olemme jo muut autolla). Olimme hiekkamontun pohjalla ja koirat kiipesivät kaikki nelistään ylös metsän puoleista mäkeä, kuten tavallista. Taro vielä kahlasi melkoisen kinoksen läpi, todella jyrkän mäen päälle, joten ajattelin sen väsyvän pian ja palaavan takaisin. Lähdettiin kuitenkin autolle päin, koska yleensä viimeistään siinä vaiheessa Impi lähtee peräämme kiireesti. Toisin kävi, ne ilmeisesti saivat jäniksen liikkeelle jonkun kuusen alta. Onhan näin käynyt ennenkin, joten en vieläkään huolestunut, menisi vain hieman kauemmin että ne palaisivat, eivät ne kovin pitkälle syvässä hangessa päässeet. Erehdys. Siitä alkoi tuntien odotus.

Puolen tunnin jälkeen koirat hiljenivät. Kävi aika kova tuuli aukealla paikalla, joten luulin tuon tuostakin tuulen ulinan olevan koirien ajoääntä. Odottelin, odottelin ja odottelin. Mielessäni soi lasten ohjelman tunnus musiikki "Tohelo ja Torvelo", joka tuntui osuvalta kuvaukselta koiralaumaani ajatellen.

Koirat kaikkosivat noin kello 16 ja lähdin paikalta yöllä 23-24 välisenä aikana, koluttuani metsän, lähiseudun talot ja tiet läpikotaisin tuloksetta. Tuntui epätodennäköiseltä, että koirat ilmaantuisivat enää sinä päivänä. Jätin ruokaa ja viltin katoamispaikalle siltä varalta, että ne palaisivat yöllä.

Huolesta kipeänä olin tietysti soittanut koirahoitoloihin ja jättänyt yhteystietoni. Kotona laitoin tietysti heti ilmoitukset karkurisivustoille ja eri foorumeille. Sitten menin rättiväsyneenä nukkumaan vain herätäkseni kello 05.15 ja lähteäkseni uudelleen etsintöihin. Ajattelin, että parempi lähteä ennenkuin ihmiset alkavat lähteä töihin aamulla. Tälläkin kertaa tuloksetta. Palasin kotiin ja soitin poliisille, sitten rupesin pohtimaan miten saisin tulostettua itselleni ilmoituksia kadonneista koirista. Krisse lupasi auttaa tässä ja myös koirien etsinnöissä saaden mukaan mahdolliseen etsintäpartioon hyvän joukon ihmisiä ja koiria. Apua tarjottiin, siitä olen todella kiitollinen, sillä puolen päivän tienoolla alkoi hiipiä jo epätoivo ja sinnikkäästi nielemäni murhe alkoi osoittaa merkkejä pintaan pääsystään silmien kostumisella.

Joka kerta kun puhelin soi toivon, että sieltä soittaisi tuntematon numero. Monesti sain pettyä, sillä vaikka olen kiitollinen ihmisten huolehtivaisuudesta, tuli jatkuvasti kyselyitä oliko koirat jo löytyneet. Viimein tuli soitto suurimman murheeni alhoon, että "Onko sulla koira kadonnut? Täällä olisi tällainen Taro-tyttö." Kyselin että oliko Impiä näkynyt, ei ollut. Huolestuin, koska luotan Taron erätaitoihin enemmän kuin Impin, joka on aina ollut hieman sellainen sohvakoira ennemmin kuin suuri metsästäjä persoona. Meni kaksi minuuttia ja puhelin pirahti uudelleen. "Täällä olisi tällainen koira, soitinko oikealle ihmiselle?" Helpotus oli valtava. Sitten kiireen vilkkaa koiria hakemaan.

Impi oli valloittanut omistajan ottein erään tallin vieressä olevan asuinrakennuksen terassiin, jolle se oli käynyt puulattialle ottamaan aurinkoa reporankana. Ystävällinen isäntä oli ottanut koiran sisään, jossa se odotteli tuloani.
Taro puolestaan oli palannut sinne, mistä se monet kerrat on lähtenyt autolla kotiin, metsälenkin parkkipaikalle, josta toinen ystävällinen sielu oli ottanut sen syliinsä autoon lämmittelemään. Pitää ehdottomasti muistaa näitä ihmisiä avunannosta vaikka hedelmäkoreilla, en voisi olla enempää kiitollinen.

Kotiin päästyään tytöt hyppäsivät sängylle retkottamaan kuin krapulaiset ikään palatessaan viettämästä hulvatonta naistenpäivää baanalla. Nopean tarkastuksen jälkeen totesin, että koirat olivat päällisin puolin kunnossa. Impillä kaksi nisää näyttää paleltuneen ja kummallakin koiralla on lihakset maitohapoilla ja ilmeisesti arat anturat, mutta vähällä päästiin. Hieman ummetusta niillä on ollut, varmaankin siitä johtuen ettei tarjolla ole ollut sulaa vettä juotavaksi, mutta lisäsin koirien ruokaan aimo annoksen rypsiöljyä helpottamaan ruuansulatusta ja nutriplus geeliä palauttamaan muutoin. Pieniä ulkokävelyitä lukuunottamatta, ne ovat tiukasti viettäneet aikansa nukkuen.

Jos jotain hyvää tässä sattumuksessa saattaisi havaita, niin nyt me saadaan kunnon gps-paikantimet koirille, jotta ensi kerralla tiedän tarkkaan missä ne kulkevat.


Meininki klo 21.51

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Aamutreeni

Lähdettiin Suvin kanssa reippaina kohti treenihallia jo kahdeksan jälkeen aamulla. Koko matkan hallille olimme ahtautuneina veljeni pieneen bemariin ja jonka tiiviistä tunnelmasta Rami kenties kärsi eniten, sillä sen kimpussa oli jatkuvasti joko Taro tai Hamu. Ennen matkan puoliväliäkään Rami alkoi kärsimättömästi haukkua ja vinkua naama aivan korvani vieressä. Ramin haukahdus kun on sen verran terävä, että sain useaan kertaan suojata käsin korviani, etteivät tärykalvoni särähtäisi tuusan nuuskaksi. Jos se sitten hiljenikin hetkeksi, tunki se naamansa niin lähelle omaani, että sen viikset pistivät minua silmiin, joten varsinaisesta ajorauhasta en saanut nauttia. Loppuvaiheessa Tarokin yhtyi inisemiseen ja sitten Hamu tepasteli etupaneelin päällä saaden hätävilkut päälle ja ikkunat auki. Kumpa saisin pian tilavan Volvoni takaisin.

No, sitten vihdoin päästiin perille ja tehtiin nopea alkuverkka lähimaastossa, jonka jälkeen ryhmittäydyttiin itse treenien ääreen. Suvi ja Rami aloittivat ns. vauhtiympyrällä, jossa koiran siis on tarkoitus tehdä esteitä, jotka on asetettu kehään. Se sujui pienen alkutanoamisen jälkeen mainiosti, vaikka Suvilla on taipumusta syyllistyä samaan kuin minäkin radalla, eli käskyjen antamiseen liian myöhään. Tästä johtuen Rami hakeutui ihan Suvin kylkeen esteiden jälkeen, eikä etsiytynyt liian myöhään olleen käskyn jälkeen seuraavalle esteelle, vaan hilpaisi ohi. Kun riittämiin saatiin piiskattua Suvin kielenkantoja, Rami alkoi kulkea tosi kivasti.

Suvi teki vielä saman harjoituksen Impillä, mikä luonnollisesti onnistui hieman paremmin kuin kokemattomamman Ramin kanssa, vaikkakin Impi ei aivan ole vielä perillä Suvin ohjaustekniikoista. Impi on myös siksi kiitollinen opetusmestari Suville, että se ei ole järin nopea ja pienemmällä koiralla on enemmän aikaa reagoida myös hitaasti lähteviä käskyjä. Itse otin Impin kanssa muutamia käännös harjoituksia kohtalaisin tuloksin. Huomasi juoksun aiheuttaneen tauan aikana Impin agilitykunnon hieman kärsineen, joten en liiaksi piinannut koirarukkaa.

Taro on edistynyt mainiosti. Harjoittelimme tänään estesarjaa, jossa kolme estettä oli aseteltu peräkkäin ikäänkuin lomittain. Taro ymmärsi mainiosti tämän ideologian, eikä tarvittuin kaksi yrittämää, että se ymmärsi mihin sen tuli kulkea. Edellisellä kerralla aloitettu rengastreeni oli tuottanut sen tuloksen, että Taro hyppäsi renkaan täydellisesti yhtä alun erehtymää lukuunottamatta. Yhdistin renkaan jopa rataan ja se sujui hyvin. Harjoittelimme myös pussia, joka arvelutti Taroa aluksi, mutta kun se oli keksinyt esteen perusteet, se tarjosi sitä lähes jatkuvasti, jos vaikka vain kävelimme pussi vieritse. Putken kanssa meillä on vieläkin hieman hankaluuksia, eritoten mustan putken kanssa, johon Taro epäilee mennä sisään. Pitänee joskus lähteä treenaamaan niin, että harjoittelemme pelkkää putkea naksuttimen kera, jotta se saadaan varmaksi.

Hamu jatkoi myös pussiharjoituksia ja menikin urheasti pussin läpi, vaikka ei vielä ohjauksista mitään ymmärräkään. Pääasia, että sekin joutuu hieman harjoittamaan aivojaan :)

Kaikenkaikkiaan olen koiriin tyytyväinen. Ne suorittivat pahemmitta ongelmitta kaikki pyytämäni esteet. Vielä kun olisi treenihalli aavistuksen lähenpänä, niin saattaisi käydä sielä useamminkin ja ottaa lyhyempi harjoituseriä ja täten tehostaa oppimista. Mutta olosuhteisiin nähden hyvältä näyttää.

Agilitypäiväkin lähestyy ja ilokseni saimme ainokaisen petit-agilityvalion ohjaajan paikan päälle oman koiransa kanssa. Häneltä takuulla saa hyviä vinkkejä bassetin kouluttamisen.