lauantai 31. maaliskuuta 2012

Kepkepkep (eli taas agilitypohdintaa)

Ja taas suosikki aiheeni: miten opetetaan Tarolle kepit. No, ainakin voin sanoa, että pientä edistystä ollaan saatu aikaiseksi: Taro on nyt tehnyt kepit kuudella verkolla virheettä n. 15 kertaa peräjälkeen (kahdessa eri treenissä) ja nyt tuntuisi, että saattaisin ensi kerralla yrittää verkon poistamista.
Ja jos jotain muuta positiivista, niin Taro RAKASTAA keppejä. Suorastaan niin paljon, että se karkaa kepeille.. On ihanaa, että se pitää niistä, mutta olisi toki suotavaa, että se ehkä vähän kuuntelisi. Eli paikallaolotreenit tiedossa...
Yhdistettiin kepit putkeen ja jos mahdollista, siitä seurasi entistä enemmän vauhtia kepeille. Minä pahoin pelkään kuinka käy kisoissa kun pitäisi saada koira lähestymään keppejä hallitusti.. Mutta ei se mitään. Olen vakaasti päättänyt, että ensi kesänä mennään kisoihin ja PISTE.

Käytännöntunneilla oli kerrankin aksaa ja tehtiin pieni ratapätkä. Ongelmaksi muotoutui väärällä kädellä ohjaaminen. Tilanne oli siis sentyyppinen, että kaksi hyppyä suoraan ja sitten u-putken kauempaan päätyyn ja siitä puomille. No, loogisinta on ohjata koira putkeen vastakkaisella kädellä (kokeilin valssata, ei ehdi ja koira himmaa), mutta sehän aiheuttaa mutmutmut-kohtauksen Tarossa ja Hamussa. Eli kotitehtäväksi harjoitella eri kulmista ja eri tavoilla esteelle lähestymistä.

Vähän on alkanut pelottaa ne Niinun treenit. Toivottavasti siellä on paimenten keskellä tilaa yhdelle bassetinrotjakkeelle.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Ylienergiaa ilmassa

Kevät tekee kovaa vauhtia tuloaan, vaikka öiset lumisateet tekevätkin parhaansa, jotta entinen lumi ei sulaisi pois ja sekös minua harmittaa. Keväässä on paljon muitakin haasteita, erityisesti näillä leveysasteilla, sillä maaliskuun alussahan alkoi rauhoitus- eli kiinnipitoaika. Lohjallahan ei hirveästi metsäkanalintuja tai muita luonnon otuksia jänösiä ja jokusta peuraa lukuunottamatta liikkunut lenkkipolkujen varsilla, joten koirat saivat suhteellisen vapaasti temmeltää Vallinmontun metsissä.
Täällä sen sijaan metsoja ja pyitä on kuin puluja Turun toreilla, eikä sellaista metsälenkkiä ole tehty, etteikö niitä olisi jostain puusta pyrähdellyt kauemmas.. Paras lukema jonka olen saanut tunnin lenkiltä on peräti kahdeksan... Eihän siinä mitään, eiväthän nuo hirmuisen kiinnostuneet linnuista ole, mutta pienikin häiriö etenkin pesimäaikaan saattaa saada koppelon hylkäämään pesän. Minun omatuntooni tuollaisen aiheuttaminen tottakai kolahtaa, enkä surmin suinkaan tahtoisi että pienet poikaset jäisivät heittelle...
Ongelmaksi on siis muotoutunut koirien kunnon ylläpitäminen niin, että ne olisivat kiinni. Tällä hetkellä pyörä olisi varmaan paras vaihtoehto, mutta minullahan sellaista ei ole. Se onkin ensimmäisenä hankinta listalla, kunhan talouteni sen mahdollistaisi.
Toinen harkitsemani vaihtoehto olisi rullaluistimet, mutta ottaen huomioon rullaluistelutaitojeni tason, voidaan vaihtoehtoa pitää vähintäänkin arveluttavana. Olisi kenties tarpeen opettaa koirille ehdoton "SEIS"-käsky, jotta olisi edes jonkilaiset jarrut. Tai sitten otetaan apukuski jalan mukaan, mikä sekään ei ole kovin käytännöllinen vaihtoehto. Taron kanssa kokeiltiin viime kesänä varovasti ja kyllähän tuo hommasta tykkäsi, itseäni vain hirvitti...
Ja sitten on vielä vaihtoehto C eli juokseminen. Erittäin varteenotettava vaihtoehto sinällään ja tekisi minullekin hyvää, mutta aika paljon saan alkaa pinkomaan että saisin kaikki koirat liikkumaan riittävästi. Jos sitä kuitenkin ihan tosissaan yrittäisi, niin canicross voisi kyllä olla ihan kivaa.. Kunhan vain pururadat sulaisivat ja äreät hiihtäjät lähtisivät kesälomille...
JOS JOLLAKIN on hyviä ideoita tämän dilemman ratkaisuun, otan ehdotuksia avosylin vastaan. Juoksumattoon minulla tuskin on varaa edes käytettynä, eikä se varmaan koirien mielestä kovin viehättävä vaihtoehto ole.... Vaikka voisihan sitä käyttää ihan kunnon ylläpitämismielessä, luonnollisesti muiden aktiviteettien lisäksi.

Kevään merkkejä on muitakin, nimittäin narttujen juoksuajat. Nyt juoksee Impi, tärppipäivät on laskettu ensi viikon alkuun ja eristäminen on aloitettu. Impin juoksut ovat siksi kiitollisia, että se on erityisen tarkka tärppipäivistä, toisin kuin Taro, joka tuntuu olevan tärppipäivillä koko juoksun ajan. Hamu on jo saanut useaan otteeseen läimäytyksen käsilaukusta, kun on erehtynyt edes nuuhkaisemaan Impin peräpäätä. Mutta Hamu-parka stressaa ja kitisee koko ajan. Yöunet jäävät taas vähiin, eritoten kun Hamu kiukuspäissään pisteli kauko-ohjattavan sitruunapannan kaukosäätimen pilkkeeksi.. Sen avulla se on saatu luopumaan öisitä serenaadeistaan.

Tarolla on tuntunut olevan nyt niin huimasti energiaa, että se hyppii suorastaan seinille. Agilityssä se on ollut täysin pitelemätön, itse ehdin ensimmäisen esteen ohi, kun Taro viilettää jo kolmannella. Toisaalta mukavaa, ettei tarvitse jatkuvasti kannustaa koiraa eteenpäin, mutta saattaa olla että jossain vaiheessa menee kyllä sitten mutkatkin suoriksi. Onneksi Niina-Liina Linnan koulutus on ensi kuun lopulla, ehkäpä saisimme sieltä hyviä neuvoja tulevaisuutta ajatellen.
Keppejä on nyt treenattu ahkerasti, suurinpiirtein joka toinen päivä, mutta hieman takapakkeja on tullut. Se menee hienosti niin kauan kun verkkoja poistetaan enintään viisi, kuudes katkaisee kamelin selän ja kun se menettää tahtinsa, se ei enää oikein pääse rytmiin ja joudutaan palaamaan kaikkiin verkkoihin. Päätinkin siis ottaa uuden taktiikan harjoitteluun: poistan yhden verkon kerrallaan ja yritän vahvistaa lihasmuistia ja -kuntoa vähitellen. "Poista verkot niin pian kuin mahdollista"-treenit ovat selkeästi liian nopeat Taron oppimiselle. Jos jatkamme treenaamista kesään asti tällä tahdilla ja jos vire pysyy hyvänä, saatettaisiin päästä jo kesällä kisoihin. Se on nyt vaan maltettava mieli verkkojen poistamisen suhteen ja katsottava, jos tämä tekniikka sopisi Tarolle paremmin.

Hamukin on vähän harjoitellut keppejä, mutta sillä on ongelmana erittäin huono takaosan hallinta, joka johtaa siihen, että sen lonkat kolahtelevat keppeihin sen yrittäessä edetä reippaasti. Siltä en ole uskaltanut vielä poistaa yhtään verkkoja, vaan toivon että se vähitellen saisi itsensä vähän koottua.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Videokuvaa tokotreeneistä

Hannu hankki videokameran ja olihan se käytävä testaamasssa hallilla. Tässä siis pieniä seuraamisharjoituksia Impin kanssa..

http://www.youtube.com/watch?v=0TqDEAuFz98

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Aktivointilelujen vertailua

Koirille olen hankkinut nyt viimeaikoina aktivointileluja sitä varten, että ne saisivat hieman aivotoimintaa ennen kaikkea ne saavat tästä lähin tehdä töitä ruokansa eteen. No, meillä on nyt neljänlaisia aivopähkinöitä, joten kerron koirien kokemuksista niiden suhteen :)

Hunter Snack cage


Taro: Menee aivan totaalisen sekaisin tästä. Saattaa mäiskiä sitä monta tuntia. Ainoa miinus, että kun namit vähenee ja kiihtymys kasvaa, Tarosta tulee vähän kärttyinen jos muut tulevat lähelle. Joskus sen kanssa pelataan sellaisella vauhdilla, että ei huomata, jos nami tulee ulos ja Impi käyttää hyväkseen tilanteen ja kuljeskelee Taron perässä nappaamassa nameja.

Impi: Ei ymmärrä. Käsittämätön vempula, joka haisee ruualta. Impin ratkaisu on antaa Taron hoitaa paukuttaminen.

Hamu: Hamu kyllä pyörittää, jos saa käsiinsä Tarolta. Eli harvoin. Pyrkii enemmänkin nakertelemaan kuin pyörittämään.

Mielestäni ehdottomasti paras, sillä se on pehmustettu muoveilla, eikä siitä siksi kuulu niin mahdoton ääni.


Buster Cube


Impi: Ei ymmärrä. Hirveä ääni.
Taro: Hirveä ääni. Eikä edes pyöri.
Hamu: SUPER! Mäiskinnästä lähtevä ääni muistuttaa enemmänkin rakennsutyömaan äänimaailmaa ja Hamu onkin oivallinen raksamies.

Oma mielipiteeni tästä on se, että tosi pitkäaikainen ja hyvä lelu. Ihmisen kannalta epämiellyttävän kovaääninen. Koirat tosin turhautuvat tähän nopeammin kuin edelliseen.

Boomer-herkkupallo(/-luu)


Impi: Tämä on varmaan Impin suosikki, vaikka siitäkään ei jaksa kauheasti innostua. Tekee vähän aikaa, mutta turhautuu nopeasti.
Taro: Ihan liian helppo, namit pihalle muutamassa minuutissa.
Hamu: Ei juuri kiinnosta.

Meillä lisäksi saman sarjan luuta muistuttava kapistus. Omasta mielestäni miinuksena se, että ratkoutuu nopeasti. Plussana voidaan pitää sitä, että siitä ei juurikaan lähde ääntä.


Perinteinen muovipullo, jossa nameja sisällä

Tämä köyhän naisen ratkaisu koirien aktivointiin on osoittautunut erittäin haasteelliseksi ratkaista. Koirat tapaavat purra pullon suun kasaan, joten nameja ei niin vain saa pihalle. Hamu tosin tapaa ratkaista tilanteen puremalla pullon pohjaan reiän. Toimii aktivointina kohtalaisesti. Jopa Impi innostuu siitä toisinaan.

Tarkoitus olisi hankkia vielä perinteinen kongi ja vielä toinen tuollainen Hunter snack cage, sillä se on ehdottomasti paras ja suosittelen sitä kyllä kaikille :)

torstai 8. maaliskuuta 2012

Treeneistä kuvia

Tässä vielä edelliseen tekstiin liittyvää kuvamateriaalia:








Kiitos kuvaamisesta, Mari! (en tiedä oliko kameran takana joku muukin mutta joka tapauksessa!)

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Kennelvuoroa ja käytäntöä

Viikonloppuna päästiin harvinaista kyllä Maijan pitämiin treeneihin samalla kun piipahdettiin heillä kylässä. Treenit pidettiin vanhaan kasvihuoneeseen tehdyllä kentällä. Täytyy myöntää, että en ollut kovin tyytyväinen suorittautumiseemme. Koirat tuntuivat hajamielisiltä uudessa ympäristössä. Voipa olla, että meillä jää ensi kuun kisat väliin... Katsotaan nyt...

Maanantaina alkoi sitten taas kennelvuoro, pitkästä aikaa arkiviikolla. Hoidokkeina ovat olleet kaksi sk collieta, sekä yksi samojedi. Samojedi tosin lähti tänään, huomenna olisi luvassa sitten uusi tulokas, dobermanni narttu eli ihan täydellä koiramäärällä jatketaan.
Ihan kiitettävästi on ollut kentsulla hommaa ja se on aiheuttanut osittain omien koirien tarpeiden huomioimisen rajoittamisen vain välttämättöminpiin asioihin, eli ei olla päästy esim. metsään vielä lainkaan tällä viikolla ja sen saattaa kyllä huomata koirien aktiivisuustasossa. Viikonlopun olen ajatellut pyhittää kutakuinkin kokonaan koirien kanssa ulkoiluun.

Tänään pääsin lipeämään kentsulta käytännöntunneille, jotka alkoivat ensin verstaalla esine-etsinnän ja haun merkeissä. Kovin kummoisiin suorituksiin Impi ei yltänyt. Se oli jotenkin levoton ja hajamielinen. Onneksi se lopulta kuitenkin löysi sekä piilotetun hanskan, että ihmisen.
Tunti jatkui hallilla Pipan pitäessä meille tokoa. Hallilla Impi tuntui taas palanneen omaksi itsekseen ja toimi ihan älyttömän hyvin. Mitä nyt paikallaolossa, jossa kukin vuorotellen kutsui koiraansa sen keskittyminen välillä hieman herpaantui. Varsinainen paikallamakuu kuitenkin sujui moitteetta.
Seuraamiseen olin erityisen tyytyväinen. Se oli aktiivinen ja lähti oikea-aikaisesti liikkeelle.
Lopuksi tehtiin makuullemenotreenejä pöydän, maton ja penkin avustuksella. Impiltä se sujui ihan mukavasti, mutta havaittavissa oli kyllä jo pientä hiipumista. Viimeiseen harjoitukseen, joka oli temppurata otikin sitten Taron, joka suoriutui siitä kohtalaisesti. Kumpa sen istumisen ja maahanmenon saisi Impille!


Kuva varastettu Janitan Four Digits - blogista. Siellä se Impi on rivinjatkona :)