Tulipa taas tehtyä turha reissu Seinäjoelle KV-näyttelyyn. Saalis oli laiha, suorastaan lannistava. Huono onnemme alkoi jo ennen kehää, kun Suvin täytyi lähteä kyytinsä mukana Lahteen ennen aikojaan, joten jouduin itse tarttumaan näyttelyhihnaan. Se tietää aina huonoa onnea, sanokaa minun sanoneen. Olisi varmaan pitänyt ymmärtää perääntyä jo tässä vaiheessa ja viimeistään siinä vaiheessa kun näin kuinka tuomari mittaili koirien korkeuksia kehässä ja syynäsi joka koiran suurennuslasin kanssa. Mutta tyhmä kun on, niin jäätiin kaikesta huolimatta kehään.
Hamu liikkui reippaasti kuin kuollut lahna ja sattuipa sopivasti, että oli tuomari, joka tykkäsi juoksuttaa kehässä. Varsinaista rakenteen arviointia ei edes tapahtunut, muuten kuin nopea vilkaisu pöydällä. Huonoa oli pieni koko (33cm "med bästa vill") ja liian pitkä turkki (olen itse tästä kyllä erimielinen..) sekä laskeva kallon takaosa.. Tuloksena EH...
Sitten oli vuorossa Taro. Ja sehän se vasta murheenkryyni olikin.. Taro kyllä liikkui mukavasti ja oli muutenkin moitteeton käytökseltään, mikä toki ilahdutti minua. Tuomari kehui kovasti tytön päätä (yleensä se, mistä Tarolle sanotaan negatiivista palautetta) ja erityisesti hän piti Taron tummista silmistä, mutta turkki oli liian pehmeä päässä ja jaloissa, vaikkei muuta negatiivista sitten sanonutkaan. Turkista rokotettiin sitten rutkasti, tulokseksi H... Tarokin mitattiin ja se oli 34cm.
No, jos jotain positiivista löytäisi, niin ainakin sain hankittua Tarolle valopannan metsään (sellainen Leutchie-putkivalopanta) suhteellisen edullisesti.
Kotona tartuin trimmivälineisiin ja sai Taron tukka lähteä. Hieno turkki tuli vanhan, jo vähän kurppaisen alta. Pää tosin menee ilmeisesti kokonaan kaljuksi, mutta kasvattaapa hyvän turkin edellisen kiharan päälle. Ensi vuonna uusin voimin näyttelyyn, jahka pentuasiast on hoidettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti