maanantai 13. syyskuuta 2010

Joukolla metsään

Kaikki pennut ovat nyt avanneet silmänsä ja tillittävät aina hereillä ollessaan harvakseltaan ohikulkevia ihmisiä. Luonteen piirteet alkavat pikkuhiljaa erottua: Hamu on selkeästi porukan pää ja varsin itsetietoinen, se murisee (joskaan tässä vaiheessa ei kovin vakuuttavasti) jos se otetaan syliin, mutta onneksi kun tajuaa, ettei murina auta, se rauhoittuu. Noki on puolestaan porukan atleetti. Se on edistynein kävelyoppilas ja aina menossa. Vilu on porukan itkupilli. Se piipittää vähän väliä pienestäkin syystä (kuten jos sisarukset eivät päästä sitä heti tissille). Terveydentilastaan ei kuitenkaan ole huolta, sillä se kasvaa reippaasti ja on aktiivinen joka päivä. Kafi on viilipytty. Kaikkien muiden pyristellessä punnituksessa holtittomasti ympäriinsä, se rauhoittuu nopeasti ja pääsekin siten myös nopeasti pois puntarilta. Kafi on ehkä porukasta eniten ihmisten perään, sillä se on ensimmäisenä tunkemassa syliin, jos niitä käy katsomassa. 

Impi on edelleen tunnollinen äiti, vaikka nyt poistuukin useammin lepäilemään pentuhuoneesta. Maitoa riittää melkein ylitarpeeksi asti, eli ei ihme, että pojat ovat jo pian puolentoista kilon painoisia.

Tarolla on herännyt hirmuinen hoivavietti pentuihin, sillä se kitisee usein tahtoen pentuhuoneeseen. En kuitenkaan päästä sitä sinne, ihan siitäkin syystä, etten tahdo pentuja altistaa turhaan vieraille bakteereille. Impi näytä stressaavan Tarosta, eikä tunnu juuri puolustavan pentujaan, jos Taro on ennen ulosmenoa pikaisesti kurkannut ovelta lapsia. 

Taro on nyt ollut täysipäiväinen sienestyskoira. Nyt mukanani on usein belgit Karma ja Louhi, jotka toimivat hyvin porukassa. Taro tosin ei ole kovin innoissaan Karman läsnäolosta ja kiertää lauman kaukaa ja palaa lähettyville usein vasta autolla. Onneksi sen tuttu äänikapasiteetti kertoo Taron kulloisenkin tekemisen ja sijainnin. Louhesta ja Tarosta tosin tuli oikeinkin hyvät kumppanukset, kun kävimme kerran pari kolmestaan sienimetsällä. Välillä ne yltyvät melskaamaankin niin, että saan pelätä herkkutattieni ja suppilovahveroitteni puolesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti