Hellettä, hiekkaa ja villahousuja

Kuumuus on ajanut minut lähestulkoon yksinomaan sisätiloihin ja islanninhevosviikonloppuna onnistuin polttamaan toisen käteni ja selkäni aranlaisiksi. Hyvä siksi, että toinen käteni paloi, että se oli paljon vaaleampi kuin toinen, joka paloi keväämmällä ja nyt tilanne on tasattu. x)

Kävin koirien ja Annin kanssa Muurlassa sorannostopaikalla juoksuttamassa koiria. Taro ymmärsi kyllä vapaanaolon idean ja juoksi riehakkaasti ympäriinsä etsien milloin jäniksen jälkiä, milloin Impiä, joka onnistui pari kertaa livahtamaan sen näköpiiristä. Moiseen katoamiseen Taro suhtautuu asianmukaisella tuohtumuksella ja aina kun metsänrajasta kajahtaa raivokas haukunta, voi arvata, että nyt on Impi taas jättänyt sen yksin. Eipä minunkaan isoveljeni tahtonut minua mukaan mihinkään kun olin pieni ja se oli kyllä erittäin pätevä syy kiukutteluun. 
Impi ei aivan yhtä aktiivisesti jaksanut liikuksia, vaan jumittuin vesikupin ääreen makoilemaan ja ottaman aurinkoa. Se raukka inhoaa kuumuutta yhtä paljon kuin minäkin, joten mieluummin seurailemme helteitä varjosta. Kun Tarokin sitten palasi riennoistaan, siirryimme takaisin ilmastoituun autoon ja sitä kautta uimarannalle vilvoittelemaan.

Uimarannalla Taro pulikoi oikein olantakaa ja ui kernaasti vähän matkaan Annin perässä, kun tämä intaantui heittämään talviturkkinsa. Kun punapää sitten painui pinnanalle, meinasi Tarolle tulla hätä käteen ja se lähti rantaan kiukuttelemaan. Kun Anni lähestyi taas rantaa uintireissun jälkeen, oli hän Tarosta vähintäänkin arveluttava ja ansaitsi epäluuloisia katseita ja murahteluja.

Kuumuuden innoittamana ryhdyin kotiin päästyäni trimmaamaan nuorikkoa. Karva lähti kivasti ja viimeisetkin pentuvillat paljastivat altaan siistin ja karkeamman aikuiskarvan. Työ on vielä puolivälissä, sillä vasta selkä ja kyljet, sekä niska on trimmattu. Tämä saa aikaan Taron ulkomuodossa sen, että se näyttää siltä, kuin sillä olisi jalassaan villahousut. Toivottavasti saan projektin pian loppuun, ettei se joudu enää pitkään häpeilemään epätyylikästä ulkoasuaan.
Olen todennut, että Taron turkki on mitä kiehtovin elementti. Sehän trimmattiin keväällä kertaalleen, jolloin sen laikuista tuli punertavanoranssit ja pelkäsin menettäneeni hienon mustan sävyn sen turkissa, joka sillä oli pentuna. Erehdyin, sillä kameleonttiTaro onkin tämän trimmauksen jälkeen yllättäin taas tumma, kaunis itsensä. En ole ennen tavannut moista turkin väriä vaihtavaa elukkaa, mutta en suinkaan ole asiasta pahoillani. Olen varma, että se saa paljon positiivista palautetta turkistaan, kunhan pääsemme sinne Porin näyttelyyn, on se sen verran tiivis ja hyvälaatuinen, ainakin jos vertaan sitä Impin harvaan harjaan.