Hamu ottaa iskua

Lähdettiin tänään Kannuksen Taimiston läheiselle hiekkamontulle Janitan ja Sonyn kanssa tarkoituksenamme juoksuttaa koiria sekä hoitaa yhden ylempiluokkalaisen valmistujaiskuvien ottaminen, mutta jälleen kerran saatiin huomata, että aina ei kaikki mene niin kuin elokuvissa.

Kaikki meni tosi kivasti, koirat tuli juttuun ja juoksentelivat hiekalla peräkanaa, eikä mikään poikennut normaalista. Sitten Hamu alkoi yhtäkkiä kävellä vaivalloisesti, läähättämään ja kakomaan ilmaa. Ensin pelästyin suunniltani, että sen sydämeen olisi taas tullut jotain häikkää. Hamu pisti maaten hiekalle ja vaikutti tosi kivuliaalta ja siinä sitten hätäpäissäni soittelin kaikille eläinlääkäreille, joiden numerot vain suinkin sain hankittua ja tyypillisesti yksikään ei vastannut. Kun jostain oli kuitenkin konsultaatioapua kiireesti saatava, päätin turvautua soittamaan opettajille. Ensin saatiin kohtuu varmasti rajattua sydänongelmat pois, koska limakalvot olivat normaalin väriset. Sitten epäiltiin lämpöhalvausta ja lopulta päädyttiin käärmeenpureman mahdollisuuteen, joka saikin vahvistusta pian kun Hamun huuli alkoi turvota. Hampaanjälkiä ei pystynyt runsaan parran takia näkemään ja turvotuskin nousi suhteellisen hitaasti, eikä Hamun käytöksestä olisi voinut päätellä mitään ennen oireiden alkamista..

Onneksi saatiin lopulta eläinlääkäri kiinni ja sitten kiireesti Kokkolaan. Siellä Hamulle laitettiin saman tien tippa suoneen ja annettiin kortisonia, koska purema oli lähellä hengitysteitä ja turvotus senkun laajensi alaansa. Siinä sitten istuttiin pari tuntia Janitan kanssa ja odoteltiin kahvia siemmaillen. Eläinlääkäri kävi välillä vilkaisemassa ja kuuntelemassa sydänääniä. Hamu onneksi otti toimenpiteet asianmukaisella rauhallisuudella, eikä valittanut kohtelustaan lainkaan. Kärsivällisesti se odotti tiputuksen ajan pöydällä, välillä istuen, välillä maaten. Lopulta päästiin kotiin.

Huomenna teen vielä konsutaaltion toiselle eläinlääkärille, sillä Hamulle määrätyt lääkkeet eivät vaikuta olevan ajantasaisen tiedon mukaiset ja ne saattavat aiheuttaa kyynpurematapauksessa munuaisvaurioita. Nyt täytyy vaan ottaa rauhassa ja juottaa sitä riittävästi, jotta kehoon saataisiin mahdollisimman paljon nestettä. Jäädään seuraaman tilannetta, mutta eipä tässä muuta voi kyllä sanoa kuin, että Hamu on todellakin Epäonnen lempilapsi (ja tietenkin ainoa, jolla ei vielä vakuutusta..)

Tässä vielä muutamia kuvia juuri ennen tapahtunutta:

Raunioradalla

Lähdettiin Satun ja Roosan kanssa treenaamaan tänään Kokkolan raunioradalla. Tässä Impin viimeiset 3 suoritusta ja toista kertaa neiti siis raunioilla, eli tehtiin aika helppoja harjoituksia.


Helppo virittelyhaku


Innostui niin kovasti ilmaisemaan, ettei meinannut lopettaa lainkaan ;)


Työskenteli kivasti, vaikka koettikin käydä hakemassa ensin muistin perusteella samasta piilosta, ennenkuin alkoi käyttää nenää... Jotenkin onnistuin tallentamaan tämän jollain kökkölaadulla, pahoitteluni...

Vauhtinakkien launtai

Aamu aloitettiin reippaasti ja lähdettiin treenailemaan tokoa hallille. Kaikki koirat tuntuivat tosi mukavilta, mutta erityisen vaikutuksen minuun teki Hamu, joka oli suorastaan näppärä, vaikka termi ei muutoin kovin osuva kuvaus Hamun ominaisuuksista. Mutta kyllä, seurasi hienosti ja jopa niin aktiivisesti, että päästiin jo harjoittelemaan käännöksiä käsiavuilla. Kyllä siitä vielä tokokoira leivotaan ;)

Impi harjoitteli tänään niitä perinteisiä tokoliikkeitä ja lisäksi hyppyä. Targetin kanssa lähtee pelkällä käskyllä ja pysähtyy käskystä esteen taakse, mutta jos targettia ei ole, sen meno ei ole ihan niin johdonmukaista.

Taron kanssa vahvistettiin vielä kontaktia A:lla, kun muut aksaesteet on kuskattu jo kentälle, eikä niitä siksi ollut käytettävissä. Paikoin Taro väläytteli jo aika hyvää suoritusta, mutta kun vauhtia on paljon ja minä en pysähdy, ei ole lainkaan varmaa että se pysähtyisi. Mutta pari kertaa se suoritti A:n oikein oppikirjan mukaisesti: vauhdilla kontaktille, pikainen pysähdys (n. 1 sek) ja sitten jatkettiin matkaa. Harjoiteltiin sen kanssa myös takaaleikkauksia, koska ne ovat olleet meille haaste. Kun lähden leikkaamaan oikealle, Taro hoksaa kyllä kääntyä mukana, mutta vasen puoli vielä vähän takeilee ja se tuppaa pyörähtämään hypyn jälkeen. Pitänee kiinnittää vielä enemän huomiota omaan rintamasuuntaan, jotta sen olisi mahdollisimman helppo ennakoida.

Mutta se treeneistä. Iltapäivä kului Kokkolassa, kun lähdettiin viemään luokkatoverin valkoista paimenkoiraa lekurilla käymään. Sillä välin kun he olivat vastaanotolla, lauma pääsi koirapuistoon. Siellä oli pienten puolella vain pienen pieni yorkshirenterrieri ja kyllä siinä sai vähän omiensa perään katsella, etteivät jyrää pienempäänsä.
Onnistuin tiputtamaan autonavaimeni puistoon ja päätin käyttää tilanteen hyväkseni harjoittelemalla Impin kanssa esine-etsintää. Impi ei ihan heti hoksannut mitä siltä odotettiin, mutta käytti nenäänsä niin, että se ohjeisti minut avainten viereen. Osoitin nippua ja pyysin Impiä hakemaan sen. Siinä vaiheessa huomasin Impin päänpäällä syttyvän hehkulampun ja piilotin avaimet vielä pariin otteeseen Impin etsittäväksi. Viimeisellä kerralla se haki nipun jo muitta mutkitta. Pienten puolella ei tuolloin ollut ketään, mikä mahdollisti mukavasti harjoituksemme :)

Iltapäivällä mentiin sitten vielä hiekkamontulle kameroimaan Impin ja Taron kanssa. Seuraksi lähti Nana, tuo samainen valkoinenpaimenkoira, jonka kanssa olimme Kokkolassakin. Tuulinen sää sai kummatkin petiteistä pirteälle tuulelle ja tässä muutama otos vauhtinakkien riemuittelusta:

Taro havaitsee pallon.

Taro varastaa pallon.

Taro riemuitsee onnistuneesta pallovarkaudesta.

Kevät tulee ja kesäharrasteet heräävät horroksesta

Kyllä sitä koiraihmisen päivään saa mahtumaan ihan kiitettävästi ohjelmaa, jos vain jaksaa koirien kanssa harrastella. Metsässä tekisi mieli samota enemmänkin, kun ei enää tarvitse kahlata polvenkorkuisissa hangissa ja koiratkin tuntuvat nauttivat helpommasta matkanteosta. Löytyi oivallinen uusi juoksutuspaikkakin, nimittäin eräs soramonttu, jossa on lampi keskellä. Koirat pysyivät kivasti mukana, luukunottamatta yhtä yhtä pientä rusakon nostoa taimikosta. Sekin jahdin sain kuitenkin pätkäistyä ennen alkujaan, kun onnistuin oikaisemaan hiekkatielle koirien eteen, jotka kiihdyttelivät ulos metsiköstä. Sääli oli sinällään keskeyttää, mutta rauhoitusaika on rauhoitusaika, eikä turhia kaahotuksia metsissä sovi suvaita. Sen sijaan pistän mieleen missä kaikkialla täällä jänöksensukuisia liikkuu, josko Taron kanssa päästäisiin vielä ajokokeita kokeilemaan omiin metsiin, jahka uudet pitkän kokeen säännöt tulevat voimaan.

Mutta sitten takaisin näihin koulutettaviin lajeihin. Ehkä parempi, että teen näistä ihan tällaisen lajikohtaisen katsauksen:

Agility:
Impi:
Osaahan tuo kaikki esteet, eteneminen radalla jokseenkin tätimäistä. Koetettu vähän piristää targeteilla, mutta eipä tuosta ihan taida kakkosluokan nopeuksiin olla. Harrastelkoon muuta.

Taro:
Talvella saatiin kontakteja tehtyä, vielä vaatii vähän vahvistamista kun tullaan vauhdilla. Muut esteet on kunnossa, paitsi ne iänikuiset kepit. Mutta niihinkin saatu sikäli edistystä, että verkot saatu vähennettyä kuuteen ja nostettua 30 senttiin. Pikkuhiljaa siis. Tosin ajattelin kaivaa taas vinokepit naftaliinista kun nurmikot ilmaantuivat. Toivo elää vielä niistä kisoista ensi kesänä.

Hamu:
Menee rataa jo paremmin, rengas on ok, ei sata varma mutta ok. Hyppytekniikka on kuitenkin sen verran huono, ettei tästä taida olla möllejä pidemmälle.

Toko:
Impi:
- Vierelletulo: pientä edistystä syksystä. Tarvitsee vielä voimakkaita käsiapuja.
- Seuraaminen: paljon parempi kuin syksyllä, mutta käännöksiä ei olla vielä oikein aloitettukaan.
- Paikkamakuu: check, vielä pienoista hiomista, kuten aina.
- Liikkeestä jäävät: seisahtuminen aloitettu ja pyritty tekemään huolella hyväksi, alkeistasolla.
Maahanmenoon keksittävä joku kikka kolmonen, jolla siihen saadaan potkua.
- Nouto: muuten ok, mutta palauttaminen pitäisi saada kuntoon.
- Hyppy: muuten ok, mutta käsiapuja pitää vielä vähän karsia.

Taro:
Ai mikä toko? No joo, leikilläni oli tehnyt sen kanssa liikkeestä seisahtumista, vierelletuloa ja paikkamakuuta.

Hamu:
- Vierelletulo: pikkuhiljaa, vielä paljon käsiapua
- Seuraaminan: imuttamista on saanut harvennettua hyvin, vielä taipumusta poikittamiseen
- Paikkamakuu: harjoitellaan vielä etäisyyttä ja aikaa, mutta periaate on hallussa.
- Liikkeestä jäävät: osaa liikkeesta maahan menon (en tosin ole vielä kokeillut seuraamisesta), seisahtumista pitää vielä vahvistaa
- Nouto: ei olla vielä aloitettu
- Hyppy: targetin kanssa menee

Henkilöhaku:
Impi: Vastatuuleen tekee jo taattua työtä, myötäiseen joutuu vielä harjoittelemaan. Alkanut ilmaisemaan ilman käskyä.

Hamu&Taro: Tehneet vasta hakuja, joissa ovat nähneet piiloon menijän juoksevan. Tykkäävät kyllä. Vähän tuppaa tulemaan ajohaukkua.. ;)

Esine-etsinä:
Impi tekee ihan kivasti, ahtaita piiloja vielä vähän mietitään. Ja välillä iskee laiskuus :) Taro&Hamu saavat harjoitella ensin noutamisen, ennenkuin tekevät etsintöjä...

Kesällä keskitytään sitten noiden lisäksi mejään, siitä voidaan sitten tehdä katsaus kauden jatkuessa :)

Hyvä treeni, parempi mieli

Eilen tuli lähdettyä treenaamaan hallille, kun koirat eivät tuntuneet pysyvän nahoissaan kotioloissa. Itsellä on ollut hieman uupumusta koulutehtävien huikean määrän kanssa ja ajattelin, että jos ehkä sitä jotain pientä voisi koettaa tehdä, mitään kovin ihmeellistä en kuitenkaan jaksaisi.
No, sattuipa sopivasti, että seitsemältä lopettanut ryhmä oli juuri aikeissa kerätä kyhäämänsä radan pois saapuesasni paikalle. Säästin heidät siltä vaivalta ja kiirehdin sanomaan, että jättäkää esteet ihmeessä paikoilleen. Rata koostui parista putkesta, viidestä hypystä, A:sta ja renkaasta.

Päätin tehdä rataa improvisoiden ja muutin jatkuvasti sen kulkua, lähinnä harjoitellakseni omaa liikehtimistäni radalla. Tuntui uskomattoman hyvältä, että koirat suorastaan lensivät radalla ja tekivät tosi uutterasti hommia. Taron kanssa harjoiteltiin takaaleikkauksia, koska ne ovat hieman aiheuttaneet ongelmia, kun Taro ei osaa lukea (tai oikeastaan minä en osaa viestittää) oikeaa kääntymissuuntaa kun jäänkin sen taakse. Eilisen perusteella tunsin taas pientä toivonkipinää kilpailemisen aloittamisen suhteen, sillä koin siinä rataa tehdessäni sen sellaisen "flow"-efektin, kun kaikki vain toimii ja kumpikin, sekä koira että minä, tiedämme minne olemme matkalla.

Hamu oli kaikessa vitsikkyydessään suorastaan riemastuttava, kun se oikein taitavana agilitykoirana suoritti esteet nopeasti ja näppärästi, joskaan lainkaan kuuntelematta minun ohjeitani.. Suoritettuaan näppäränä ratansa, se tuli luokseni perin tyytyväisenä itseensä vaatimaan palkkiota.
Renkaankin osalta sillä on selkeästi alkanut vähitellen välähtää ja se suoritti sen pari kertaa ihan kivasti. Sen hyppykapasiteetille tosin minikoossakin rengas on iso hyppy, eikä viitsitty hirveästi mennä sen jaksamisen rajoille.

Impikin vaikutti iloiselta, kun kerrankin tehtiin jotain vauhdikasta sen sijaan, että hiottiin tokoliikkeitä ja eteni normaaliin nähden reippaasti. Ja kyllähän minä hieman tokoliikkeitäkin sitten lopuksi otin, harjoittelin seuraamista peilin kanssa, niin etten katsonut koiraan. Ihan kätevä systeemi.

Hamukin on alkanut oppia seuraamisen alkeet, kontakti pysyy hyvin, mutta vielä se on kovin taipuvainen poikittamaan ja otankin siksi toistaiseksi kohtuu lyhyitä pätkiä. Pitänee taas raahata videokamera mukaan treeneihin :)

Trimmailua

Nyt on sitten kevään trimmit tehty kaikkien koirien osalta. Taro pääsi tunnille mukaan ja siltä nypittiin kaikki irtoava. Ihana sileä pohjavilla tuli esiin ja Taro näyttää nyt tosi sporttiselta. Vielä pitäisi toisen korvan reunus viimeistellä ja sitten on bueno.
Hamu me nypittiin Marin kanssa tänään ja siihen meni vaivaiset tunti ja vartti! Hamun trimmattiin tuossa pari kuukautta sitten, mutta sille oli päässyt tulemaan nk. tuplaturkki ja nyt sitten otettiin se pitkäksi päässyt uusi turkkikin pois. Näillä turkeilla mennäänkin sitten varmaan elokuun näyttelyyn asti. Hamulla nyt jäi hieman tassuihin tekemistä, mutta kun poika eilen metsäreissulla onnistui rikkomaan tassunsa hankeen, niin annettiin niiden olla, kunnes ärtynyt iho palautuu normaaliksi.


Hamu ennen trimmiä...


... ja trimmin jälkeen

Taro pääsi kokeilemaan ensimmäistä kertaa vesijuoksumattoa perjantaina. Aluksi jänskätti aika tavalla, etenkin kun vesi tankissa oli aika vilpoista, mutta pienen tuumimisen jälkeen se lähti ihan kivasti taapertamaan. Ensimmäisen kerran merkeissä mentiin vain kävelyä, ensi kerralla sitten jo ehkä vähän juoksua. Toivottavasti vesi olisi sitten vähän lämpimämpää, koska Tarolla tuli aika kylmä 12 minuutin kohdalla ja päätettiin sitten lopettaa siltä erää. Taron ensimmäinen suoritus jopa videoitiin, katsotaan jos saisin videon nettiinkin jossain välissä :)

Impi 5v.

Eilen Impi täytti kokonaiset 5 vuotta ja tietenkin kaiken kouluhässäkän keskellä en niitä edes huomannut. Onnea muruseni!
Viisi vuotta on jo monen koiran keski-ikä, mutta toivoa sopii, että Impi seuraa suvun narttujen pitkäikäistä linjaa: Impin äiti Roosa (Humisevan Harjun Vie En Rose) täytti juuri viime vuoden lopulla 10-vuotta ja sen viimeksi nähdessäni se oli kunnioitettavasta iästään huomlimatta hienossa kunnossa. Impin isoäiti (HH Charmeuse) on puolestaan syntynyt syyskuussa 1999 ja näin ollen täytti 12 vuotta viime vuonna, puhumattakaan isoisoäidistä (Freckle-Face Very Pretty Gal) joka eli piirun verran alle 17 vuotiaaksi! Eli hyvää lupaa, että Impi on seurassamme vielä kymmenenkin vuoden kuluttua, mistä sitä tietää vaikka vielä kauemminkin :)